Perjantai-iltana oli odotettavissa Suomessa harvinainen luonnonilmiö, nimittäin täydellinen kuunpimennys, jonka täydellisen vaiheen arvioitiin kestävän jopa tunnin ja 43 minuuttia. Kyseessä olisi tämän vuosisadan toiseksi pisin täydellinen vaihe. Pimennyksen oli määrä alkaa klo 22.30 ja päättyä klo 00.13.

Heti kymmenen jälkeen illalla järvenselälle lipui kymmenkunta venekuntaa toiveikkaita kuuhulluja, mukanaan lapset, koirat ja uskoisin kuulleeni myös eväspapereiden rapinaa ja viinilasien kilinää. Varmaankin kuunpimennys on suonut monelle hyvän syyn avata vielä yksi pullo kylmää valkoviiniä kuuman päivän päätteeksi. Niin minäkin tein.

Oma sotasuunnitelma oli asettautua järven rantakalliolle kameran, huovan, viinilasillisen ja Punkki-Ässän kera (siitäkin huolimatta, että radiossa oli juuri kerrottu kuuman ja kuivan kesän karkottaneen punkit maan alle). Rantakalliolta näkee suoraan kaakkoon, joka olisi illan oikea suunta. 

Tähyilin mökin kuistilta kaakkoon heti myöhäisillan saunasta palattuamme, mutta taivas oli helteisen päivän jäljiltä autereinen ja vaikutti pahasti siltä, että Kuu jäisi sen peittoon. Järvenselällä sitkeimmät jaksoivat odottaa noin varttia yli yhteentoista, pienin pikkuväki oli viety nukkumaan jo puolta tuntia aiemmin. 

Istahdimme a-miehen kanssa kuitenkin vielä kuistille päivystämään drinkkeinemme. Ja kas, kärsivällisyys palkittiin. Yhtäkkiä havaitsin rantamännikön oksien lomasta, että Kuu oli vihdoin noussut autereen yläpuolelle ja loisti verenkarvaisena, tosin pienempänä kuin olin odottanut. 

IMG_4408.jpg

 

Keräsin nopeasti kamppeeni ja muistin hälyttää jälkikasvunkin. Riensimme rantaan ihailemaan ilmiötä.

En tiedä, kuvittelinko vain, mutta mielestäni tuo hetki oli maaginen, hiljainen ja keskittynyt. Tavallisesti yöaikaan mekkaloivat vesilinnut olivat vaienneet. Tuntui, kuin luonto olisi pidättänyt hengitystään.

Jälkikasvu poistui hyttysten ajamana takaisin mökkiin saatuaan kuvansa, mutta minä jäin suunnitelman mukaisesti seuraamaan pimennyksen vaiheita. Sainpa muutaman otoksenkin, joiden huonoa harrastelijan laatua ja valotusta pahoittelen jo etukäteen. Minulla ei ole käytössäni yölliseen tähtitaivaan kuvaamiseen tarvittavia välineitä, vaan räpsin otoksia käsivaralta ja kameran valmiilla asetuksilla. Olen yrittänyt kuitenkin hieman muokata kuvia selkeämmiksi. 

 

IMG_4410.jpgIMG_4423.jpgIMG_4427.jpgIMG_4431.jpgIMG_4432.jpgIMG_4438.jpg

Pimennyksen loppuvaiheessa näkyviin tuli myös tähän aikaan vuodesta harvinaisen suurena ja hehkuvan punaisena näkyvä Mars. Horisontin reunassa näkyvä punainen piste on linkkitornin valo. 

IMG_4470.jpg