Tiistain paluumatka töistä sujui mukavasti ns. sinne minne nenä näyttää -menetelmällä. Aika ajoin suoraan sanoen kyllästyn näihin muutamiin työmatkareitin versioihini, ja silloin on vain lähdettävä uusiin suuntiin. Tarkkaan ottaen ihan uusia suuntia ei tässä kaupungissa taida enää kovin monta ollakaan.

Joka tapauksessa jouduin lähtemään kotimatkalle postilaatikon kautta, joten suuntasin Mechelininkadulle, mutta käännyinkin sieltä Hesperiankadulle ja sitä pitkin hölkkäilin Mannerheimintielle, jonka ylitin ja jatkoin Töölönlahden rantaan. Kasvitieteellisen kohdalla jatkoin eteenpäin kohti Linnunlaulua ja sieltä Hakaniemen suuntaan päätyen lopulta Sörnäisten rantatielle, josta Hermannin ja Toukolan kautta Käpylä-kierroksen jälkeen kotiin. Aikaa kului tunti ja 33 minuuttia, josta joitakin minuutteja seisoin liikennevaloissa. Niiden osalta tämä reitti ei ollut onnistunein mahdollinen mutta muuten ihan kivaa vaihtelua.

Illemmalla oli vuorossa kevyttä joulusostostelua. Tsemppasin itseäni hankkimalla kahdet uudet kerrastot ja kolmet uudet juoksusukat. Futaripoika sai myös kahdet uudet kerrastot, jotta tarkenee treenailla. Entiset alusasuni ja sukkani ovat kaikessa kulahtaneisuudessaan, pahanhajuisuudessaan ja/tai rikkinäisyydessään epäilemättä terveysriski niin minulle kuin ympäristölleni. Löydin Stadiumista maailman ihanimpia juoksusukkia, eli Segerin Ultra thin -viipottimia, vieläpä mustia väriltään. Nappasin myös kokeeksi toisenlaisen parin Segerin hieman paksumpaa sukkaa. Lähipäivinä tapahtuu niiden koeajo. Kerrastot olivat Helly Hansenin. Tuo merkki on minulle uusi ja ennen kokematon.

Tänä aamuna lähdin sitten löntystämään kohti työpaikkaa Ultra thineissäni ja Helly Hanseneissani, ja hyviksihän nuo osoittautuivat. Aamuäreän mielikuvitus oli jälleen vähissä, joten reittiseikkailuihin en venynyt, vaan turvauduin vanhaan tuttuun maisemaan. Iltapäivällä palaan kotiin bussin kyydissä, koska on huoltotauon ja varusteiden vaihdon paikka.