Perjantaina pidettiin kotosalla siivoussulkeiset a-miehen kotiinpaluun kunniaksi. Olimme poikien kanssa eläneet viikon ajan kuin ellun kanat kurinpitäjän puuttuessa, joten tekemistä riitti. Jaoimme työt kohtuureilusti tasan, suhteessa 60/50 (kenelleköhän tuo 60 lankesi....). Palkitsimme itsemme pizzalla sekä saunalla. Liekö syynä ollut joku noista fyysisistä suorituksista (lasken pizzansyönnin myös fyysiseksi suoritukseksi), vaiko joku sisuksiini siivoustöiden aikana pujahtanut pöpö, mutta illan hetkinä vatsani muuttui vähitellen tehosekoittimeksi. Sisuksissa kiersi ja väänsi, ja lopulta kykenin vain makaamaan aloillani ja nieleskelemään. Simahdin yöpuulle ennen yhtätoista varmana siitä, että saan yön aikana sännätä kerran toisensa jälkeen seurustelemaan vessanpöntön kanssa.

Aamu valkeni ja olo oli yllättäen aivan siedettävä. Kuulostelin hetkisen vointiani, mutta kun mitään merkittävää huononnusta ei tullut, lähdimme GoExpo-messuille, kuten suunnitelma oli. A-mieheltä oli yöllä tullut viesti, että lento on vähintään kaksi tuntia myöhässä, joten emme jääneet odottelemaan hänen paluutaan.

Messuille oli kerääntynyt mittava joukko kuntoilu-, golffailu-, pyöräily- ja retkeilyalan ammattilaisia esittelemään tuotteitaan ja palveluitaan. Hyviä tarjouksia olisi ollut oikealla ja vasemmalla. Mukaani tarttuivatkin mm. Karhun Trail-maasturit, hieno teräksinen termospullo esim. hassemaratoneja varten sekä kätevät punnerruskoukut. Lisäksi otin toiveikkaana reppuuni vaellusmatkaesitteitä. Pojat kokeilivat monia lajeja. Seinäkiipeilyssä he saavuttivat ehdottomasti tähänastiset ennätyksensä, kuin myös rullaluistelussa. Polkupyörien testiradalta heitä ei tahtonut saada pois ollenkaan.

Viihdyimme messuilla lopulta peräti kuutisen tuntia. Maha käyttäytyi ihan rauhallisesti jostain syystä. Kohtasin ihmisvilinän keskellä muutamia juoksutovereita, terveiset vaan jos tätä luette, oli mukava nähdä!

Sunnuntaina veimme pahanlaatuisesta jetlagista kärsivän a-miehen ulos kävelylle. Taivalsimme rauhallisesti pitkin Helsingin rantoja noin kolmituntiseksi venyneen kävelylenkin. Taukoja pidettiin yksi ja se ajoittui sopivasti Cafe Esplanadin kulmille, jossa nautittiin isot pullat.

Tänään kävelin aamulla kotoa Sörnäisiin saakka, koska en ollut varma, onko matkakortissani enää aikaa jäljellä. En halunnut maksaa kahta euroa ja kahtakymmentä senttiä muutaman pysäkivälin kulkemisesta, joten ei auttanut muu kuin kipitellä metroasemalle asti. Illalla sin moo hapkidoa. Tulevatkohan tilaamani nyrkkeilyhanskat jo tänään postissa?