Ruska alkaa olla takana. Viime päivien sateet ja tuulet ovat raastaneet lehdet puista katujen varsille ja puistojen nurmikoille.  Kaupunkilenkkeilijän on syytä muistaa tähän aikaan vuodesta ensinnäkin se, että raitiovaunureiteillä kannattaa olla tarkkana: kiskoille pudonneet lehdet haittaavat raitiovaunujen jarrujen toimintaa. Lisäksi yöpakkasten jälkeen lehtikasat voivat olla äärimmäisen liukkaita paitsi jalkakäytävillä myös teiden varsilla sekä risteyskohdissa ja pidentää autojen jarrutusmatkaa. Puhumattakaan koiranomistajien lehtikasoihin hylkäämistä "miinoista"...

Eilen onnisti syyssään ystävää. Lähdin työpaikalta tihkusateessa hölkkäämään kohti rantareittiä. Aamulenkki oli ollut pakko jättää tekemättä erinäisten kiireiden takia. Niinpä tuumasin, että löysennän tiistaitreenien jälkeiset jumit rauhallisella iltapäivän viisitoistakilsaisella pitkin kotikaupungin rantoja. Lähtiessäni totesin, että vartaloni oli yön ja päivän aikana muuttunut tammitynnöriksi ja jalkani ratapölkyiksi. Ensimmäiset askelet olivat niin raskaat, että melkein nauroin ääneen. Mutta siitä se biitti lähti taas kulkemaan, kun vain maltoin pitää rauhallista tahtia. 

Sadesäässä on se hyvä puoli, että pyöräilijöitä on tavallista vähemmän liikkeellä ja kevyen liikenteen väylillä runsaammin tilaa liikkua. Liikenne on kuitenkin käynyt niin vilkkaaksi ilman heitäkin, että en oikeastaan enää ruuhka-aikoina uskalla juostessani kuunnella radiota. Silmät on pidettävä auki joka puolella päätä, ja korvat myös. Jalankulkija on suojaton ja toisinaan myös ilmeisen lainsuojaton noiden nopeampien ja tehokkaampien menopelien rinnalla. Mennään mistä mahtuu, oma kiire on tärkein. Ei auta, vaikka kuinka kulkisi sääntöjä noudattaen jalkakäytävillä ja suojateillä ja tottelisi liikennevaloja, kun kaikki säännöt tuntuvat koskevan vain jalankulkijoita tänä päivänä.

Tiet olivat kohtalaisen hiljaiset Kaivopuistossa ja vielä Kauppatorillakin. Meri oli harmaa ja melko tyyni. Sadepilvet näyttivät jatkuvan loputtomiin meren yllä. Muutama sinnikäs japanilainen turisti säntäili kameroineen napsimassa kuvia hämärtyvästä puistosta ja nurmikoilla nukkuvista sorsista. Hakaniemen jälkeen pyöräilijöitä ilmaantui enemmän ja Suvilahden kohdalle kehittyi pientä ruuhkaakin tietöiden takia. Hölköttelin Hermannin kautta Toukolan kasvitieteellisen puutarhan ohitse Käpylään ja sieltä kotiin. Kasvitieteellisen kohdalla oli harakoilla jokin jännittävä kokoontumisajo meneillään. Yksi harakka räksytti kuuluvasti lehdettömän pajukon keskellä. Lisää harakoita ilmestyi kuin tyhjästä ja ne kaikki lensivät kohti tuota pajukkoa. Mitä lie olivat sieltä löytäneet. 

Lenkin jälkeen pääsin onneksi saunaan, koska jalat olivat edelleen kuin tukit. Muu kroppa sen sijaan tuntui vertyneen mukavasti.

Aamulla tihku oli muuttunut oikeaksi sateeksi. Siitä huolimatta lähdin taas jalkaisin liikkeelle. Tiuhakin sade on vain varustelukysymys. Vaatetta täytyy olla juuri sopivasti, ja oikean asun valinta voi tietenkin tuottaa vaikeuksia. Kerrospukeutuminen on minulle aina hyvä ratkaisu. Kaksi tai kolme ohutta kerrosta lämmittää mutta myös hengittää. Kastumisesta huolimatta totesin taas kerran, että jalankulku oli oikea valinta. Auto- ja bussijonot seisoivat hievahtamatta Mäkelänkadulla. 

Töölönlahdella neljä joutsenta nukkui päät siiven alle taivutettuina keskellä ulappaa. Niitä ei ruuhka näyttänyt haittaavan.