Pari lenkkiä on nyt sairastelujen jälkeen heitetty.  Todettava on, että viime ja edellisen viikon vaivailut eivät ole ainakaan terästäneet suorituskykyä. Sinällään suuria ongelmia ei ole, mutta väsynyttä ja nahkeata menoa ja erityisesti melkoisia käynnistymisvaikeuksia. Syke pomppaa pilviin heti kun lähden liikkeelle, tosin tasoittuu jonkin ajan päästä eikä enää villiinny. Ainoa hyvä seuraus kaikesta löhöilystä näyttäisi olevan, että yleisen kuluneisuuden merkit kipuiluineen ovat kadonneet jaloista ja lihakset tuntuvat kohtalaisen tuoreilta ja jopa kimmoisilta. Tähän voi myös vaikuttaa vatsaosaston rauhoittuminen, kun neste- ja energiatasapaino on taas suurelta osin saavutettu. Tekemisen nahkeudesta huolimatta olen antanut itseni iloita estoitta ulkoilusta, auringonpaisteesta ja väriloistosta. Eikä raitis ilmakaan ole tehnyt pahaa. Kalmankalpeus on kadonnut poskilta ja ihonväri vaihtunut vähän terveemmän punertavaksi. Uni on tullut silmään iltaisin hieman paremmin, aikaisemmin ja nopeammin.

Köhäisyys ei ole vieläkään täysin kadonnut. Se ei ole häirinnyt noiden parin n. 10 kilsan lenkin aikana juurikaan (alituista nenän vuotamista lukuunottamatta), mutta pari tuntia lenkin jälkeen olen havainnut pientä päänjomotusta, kurkkukipua ja ilkeätä tukkoisuuden tunnetta ylähengitysteissä. Kestänee aikansa, ennen kuin ilmastointi tokenee täysin. Jollei ensi viikon aikana helpota olennaisesti, lienee syytä käydä tarkistuttamassa tilanne ammattilaisen luona.

Harjoitukset jatkuvat joka tapauksessa, tosin äärimmäisen keveinä niin kauan kuin mitään ihmeempiä kolotuksia esiintyy. Tänään poikkean pikkupyrähdyksellä jos aikaa jää. Huomenna on aikainen herätys ja pitkä päivä reissun päällä. Lauantaina tai sunnuntaina yritän päästä taas liikkeelle, voinnin mukaan.