Käsivartta kolotteli influenssarokotuksen jäljiltä mutta päätin silti lähteä matkaan. T1 vaikutti houkuttelevimmalta, sää oli hieman tuulinen joten lähdin kierrokselle myötäpäivään. Alkuun kaikki meni oikein hyvin. Syke pysytteli niissä lukemissa kuin piti, jalat pelasivat. Ainoa mikä tökki oli musiikki. Higher Ground ei jostain syystä iskenyt, eikä miltään muultakaan kanavalta tullut mielentilaan sopivaa reipasta marssimusiikkia. Päädyin Yle-X:ään ja alistumaan siihen mitä tuutista tulisi. En oikein enää osaa lenkkeillä ilman musiikkisäestystä. Musiikki rentouttaa ja kuljettaa, reipasrytmisen biisin tahdissa on hyvä ottaa pieniä vetoja. Tällä kertaa kuitenkin pyrin pitämään vauhdin tasaisena. Musiikin tehtäväksi jäi virkistää menoa. Tarjonta oli monipuolista tällä kertaa. Mutta älkää vain kysykö mitä sieltä tuli! Musiikki haihtuu systeemistäni hien mukana jälkiä jättämättä, mutta on yhtä olennaista itse suoritukselle kuin nesteet joita hikoilen.

Keväällä aion jatkaa alkusyksystä hyvin alkanutta vetoharjoittelua. Ajattelin liittää vedot juuri tähän keskiviikkolenkkiin. Ne sopivat osaksi sekä T1:ä että T2:a. Teen lenkin aikana pari kolme 500 - 700 metrin vetoa peräkkäin voimien ja fiilisten mukaan. Reitin varrella on tarkoitukseen sopiva suora, johon joku on joskus merkinnyt lähtö- ja maaliviivoin noin kilometrin matkan. Viivoja käytetään ahkerasti hyväksi, olen pannut merkille. Meillä päin taitaa asua innokkaita juoksun harrastajia.

Kipu käsivarressa yltyi kovaksi puolimatkan tienoilla, tietenkin vasta point of no returnin jälkeen. Vasemmalla puolella rinnassa tuntui lisäksi ilkeitä vihlaisuja. Pysähtelin pari kertaa, ei vaikutusta. Syke oli ihan normaali, siinä 140. Sitten totesin, että käsivarren kivun täytyi säteillä rintalihakseen. Jatkoin rauhallista menoa eikä tilanne pahentunut. 3/4-matkassa päätin sitten taas yrittää sykkeenkohotusta. Kiihdytin vauhtia ja päädyin ennen juoksun loppua (kumma kyllä vain) 162:een, jota tasoittelin viimeiset kymmenet metrit.

Ihme ettei kipu vaikuttanut sykkeeseen. Yleensä olen hyvin kipuherkkä. Vaikka olen käynyt läpi ns. luomusynnytyksen (so. ilman mitään kivunlievitystä), koen kivun hyvin stressaavana tekijänä kuntoilussa. Kun nelisen vuotta sitten uudelleen lämmittelin juoksuharrastusta pitkän tauon jälkeen, kärsin aluksi penikkataudista. Lisäksi jossain lonkan tienoilla kivisteli jokin tarkemmin määrittelemätön vaiva - tuntemus muistutti sähköiskua, joka säteili alas reisiin ja pohkeisiin. Juoksut olivat vähällä jäädä siihen. Jostain sitten sain kuitenkin maltin antaa paikkojen parantua ja tottua ja yrittää aina vain lepotauon jälkeen uudelleen. Jatkoin kevyttä hölkkää, jota loivensin toisinaan sauvakävelyllä, ja lievistä kipuiluista huolimatta sain taas rytmistä kiinni. Pikku hiljaa lihasvoimaa kertyi ja keho tottui rasitukseen. Tuskat jäivät, toivottavasti lopullisesti, osaksi juoksuhistoriaani. Ehkä juuri näiden kipujen vuoksi, ne oli nähtävästi vain koettava, nautin nykyisestä menostani niin tavattomasti.

 

9.11.2005

exe.time 1.34/T1

ave. 143

kcal/fat 676/40