Tänään väsytti koko päivän aivan valtavasti. Otin töiden jälkeen sohvalla nokoset jaksaakseni laittaa ruoat pöytään. Meneillään lienee ultrakisan jälkeisen väsymyksen kliimaksipäivä, jonka olen usein havainnut sijoittuvan vajaan viikon päähän kisan loppumisesta. En tiedä miksi näin on, että pahin väsymys ja unentarve iskee juuri silloin. Olisiko joku hormonitoimintaan liittyvä juttu tms. Lisäksi olen juonut kuin sieni.

Nokosista, ateriasta ja vielä aterian jälkeen Kaivopuiston rannassa nautitusta jättiläismäisestä jäätelöpallosta sain niin paljon voimia, että kotiin tultuani jäin pyörimään rauhattomana ympyrää eteiseen. Ulkona oli vielä lämmin, mittarimme näytti +23 astetta vaikka kello lähestyi jo puolta yhdeksää. Ilma tuoksui keväältä, viimeisiltä narsisseilta ja tuomenkukilta. Tuuli vienosti ja taivas oli pehmeän sininen. Aurinko oli kaiken lisäksi menossa mailleen, joten en edes yrittänyt vastustaa kiusausta, vaan vedin shortsit ja t-paidan niskaan ja tossut jalkaan, tökkäsin korvanapit korviin ja käänsin nupin kaakkoon ja suuntasin metsälenkille.

Väkeä oli mukavasti liikkeellä. Kesän maratonit juoksuttavat naapuruston urheiluhulluja. Metsässä olikin kerrassaan mainiota juoksennella: hiekkatie on viileämpi kuin asfaltti ja ilma huomattavasti raikkaampi. Hölkkäsin aluksi hyvin hitaasti, koska jäätelöannos vaati vielä sulattelua. Jalat tuntuivat myös olevan hieman poissa tolaltaan ja kesti hetken ennen kuin löysin sopivan askelrytmin. Pikku hiljaa kiihdytin vauhtia, niin että lopulta menin jo aika reippaasti. Kuusi kierrosta taittui jossain ajassa, ehkä tunnissa, en tiedä, koska unohdin katsoa kelloa. Mutta kivaa oli!