Kaikella kunnioituksella radioasemien soittolistoja kohtaan: kyllä toivekonsertti on aina vain rautaa. Tänään Groovella soi jotenkin aivan älyttömän hyvin päivän mielialaan sopivia biisejä. Älkää kysykö mitä biisejä, eihän niitä enää lenkin jälkeen muista! Ihan sama tilanne kuin pitkän ja kostean kapakkaillan jälkeen: olipa upeita ihmisiä, muistaisipa vain heidän nimensä. Biisit ja ihmiset vievät ja naurattavat, viettelevät ja kiusaavat, laulattavat ja viihdyttävät, mutta kun homma on ohi.... who cares.
Musiikkisäestyksen lisäksi lenkissä oli erityisen onnistunutta itse reitti. Löysin nimittäin uuden kivan talvireitin, joka suunnilleen vastaa pituudeltaan T1:ä. Se kulkee kotoani Paloheinään, sieltä Pirkkolaan ja Pirkkolasta taas kotiin. Paloheinän ja Pirkkolan väli on hiekoitettua, tasaiseksi höylättyä metsähiekkatietä, jota pitkin voi juosta huolettomasti kuin asfaltilla. Kun olin ensin liukastellut kuhmuraisia katuja pitkin Paloheinään, tuo osuus tuntui taivaalliselta. Lisäsinkin heti vähän vauhtia. Pitelin sellaista 150+ sykettä aina Pirkkolaan asti. Alkumatkalla kuhmuraisiksi muuttuneet jalat oikenivat oikein mukavasti. Eilinen lenkki ei enää tuntunut kovasti painavan. Säärivaivatkin jäivät Keskuspuiston metsään.
No, maanantaina on sitten seuraava lenkki. Katsotaan mitä koivet sanovat silloin. Jos on vauhti päällä, ehkä hilpaisen taas Keskuspuistoon. Uskaltaakohan sinne mennä pimeällä...
Lisäys: olivat unohtua viikon kilsat eli 49,6 km.
Jos ei vauhtia, niin sitten kilsoja -periaatteella.
7.1.2006
exe.time: 1.30/P1
ave: 145
kcal/fat: 663/40
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.