Päivän lenkki oli kolmiosainen: 4,5 km asfalttia, 5 km pururataa ja lopuksi vielä 4,5 km asfalttia. Mitä tarkoitusta tällaisella lenkillä on? No se tietenkin antaa jaloille vaihtelua ja uusia ärsykkeitä. Huomasin nimittäin, että viimeisen yhdentoista päivän aikana olen juossut runsaat 130 kilometriä. Ei ihme että jaloissa vähän jo tuntuu. Lepopäiviä on tosin ollut useita, nuo kaksi maratonia ovat vaatineet palautumista. Määriä ei todellakaan kannata tuijottaa vain viikkotasolla, vaan lenkkien pituus ja tiheys vaikuttaa myös siihen, miten kroppa reagoi kokonaisrasitukseen. Totesin, että tämän treenijakson ensimmäinen osa lienee nyt tullut täyteen, vaikka toinen viikko on vasta puolessavälissä. Kaipa näissä juoksupuuhissa on toisinaan sopeuduttava tilanteeseen eikä noudatettava sokeasti almanakkaa.
Kieltämättä aika mielenkiintoisia nuo alustan vaihtumisen aiheuttamat tuntemukset jaloissa. Ensimmäinen etappi kotoa Paloheinään tuntui oudon pitkästyttävältä mutta helpohkolta menolta. Hieman tuo oikean jalan nilkka vielä kipunoi. Pitkästyttävyys johtui osaltaan siitä, että eilen viimeksi juoksin osittain samaa reittiä. Olin vetänyt jalkaan NB:t, ja ne ovatkin kerrassaan mainiot kengät hitaille asfalttilenkeille.
Pururadalla kengät eivät sitten olleetkaan parhaat mahdolliset. Sinällään tuntui taivaalliselle vaihtaa asfaltilta pehmeälle purulle, joka jousti jokaisen askelen alla niin että tuntui kuin vauhtia olisi tullut puolet lisää. Nilkka oireili edelleen, joten yritin säilyttää maltin ja keskittyä askeltamaan rennosti ja luontevasti.
Purun jälkeen asfaltti tuntui lähinnä iskulta päähän. Todella voimakas kontrasti, tuntui selässä asti. Olen aiemminkin tehnyt tällaisia lenkkejä, mutta enimmäkseen vaihdellut hiekan ja asfaltin välillä. Niiden välinen ero ei ole yhtä dramaattinen. Olen kai jo unohtanut miten petollisen nopeasti jalka voi tottua pehmeään alustaan. Joka tapauksessa minun oli pakko hidastaa vauhtia aluksi. Noin kilometrin jälkeen tilanne alkoi taas tasoittua ja viimeiset pari kilometriä kiihdyttelin sitten ihan mukavaa haipakkaa kohti kotia. Hellakellon mukaan olin käyttänyt lenkkiin aikaa noin tunnin ja 33 minuuttia.
Sää oli viileä, kotilämpömittari näytti hädin tuskin 14 astetta. Viiden minuutin välein sataa ropsautti ja tuuli oli heikkoa. Oikein miellyttävä lenkkikeli toisin sanoen.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.