Pizza on vastedes ehdottomasti vältettävien ruokalajien joukossa. Tämän vuoden kiintiöni taitaa sitä paitsi muutenkin olla täynnä; söin yhden pizzan Kastrupissa matkalla Bornholmiin ja toisen eilen, kun palkitsin lapset hyvin tehdystä työstä sovitun mukaisesti pannupizzoilla.
Läpyskä sekoitti kroppani niin, että kun saavuimme kotiin, rojahdin sohvalle ja nukuin toista tuntia. Herättyäni vatsa oli edelleen kuin tiiliskivi, joten illan juoksulenkki oli paras lykätä tuonnemmaksi. Sen sijaan join muutaman lasillisen vettä, otin kävelysauvat ja lähdin astelemaan reippaasti kohti Paloheinää.
Perille saavuttuani olo oli jo huomattavasti keveämpi. Pizza on siitä kummallinen ruoka, että ensin se tukkii ihmisen kantapäistä päälakeen asti, mutta kun sopiva aika syömisestä on kulunut, se katoaa jäljettömiin jättäen tilalleen onttouden tunteen.
Kalorit olivat kuitenkin tallella, joten suuntasin kohti Paloheinän huippua. Kiipesin aluksi helpompaa reittiä, joka nousee jäähallin kohdalta ylös, ja sen jälkeen laskeuduin taas alas vastakkaiselle puolelle. Uusi nousu ja lasku jumppatelineiden kohdalta polkua pitkin, jonka jälkeen varsinaisen haasteen kimppuun, eli jyrkimpään mäkeen. Pizza muistutti tässä vaiheessa olemassaolostaan enää oreganon tuoksuisilla henkäyksillä jostain vatsan uumenista. Ei onneksi edes närästänyt juurikaan.
Kipusin jyrkimmän mäen kahteen kertaan ja vielä jäähdyttelyksi pururadan kiepin. Meno tuntui jaloissa sopivasti ja erityisesti hartioissa ja käsivarsissa. Ahkerasta voimapyöräilystä huolimatta käsivarsieni lihaskunto taitaa olla vähissä. Syke tikitti taivaissa, ja ensimmäisen jyrkän nousun jälkeen tunsin lievää huimausta, toisen jälkeen en, jostain syystä, vaikka yritin pitää tahdin melko samana. Joka tapauksessa hyvä harjoitus.
Köpöttelin vielä hyvää vauhtia kotiin pimenevässä illassa. Treenin kestoksi tuli pari minuuttia vaille kaksi tuntia. Venyttelin hyvin kaikki olennaiset osat jaloista, selästä ja käsivarsista ja tein vatsalihasharjoituksia vaihteeksi jumppapallolla. Myöhemmin oioin vielä koipiani telkkaria tuijottaessani ja huomasin, että oikea takareisi ja pakara olivat kipeytyneet. Lisäksi Bornholmissa kipeytynyt reiden sivu tuntui taas oireilevan. Venyttelin lisää varovasti. Nukkumaan mennessä jalkaa särki, mutta aamulla vaivat olivat tiessään. Siitä huolimatta päätin, etten juokse työmatkoja vaan lenkkeilen vasta tänä iltana.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.