Kesäloma on päättymäisillään ja ylihuomenna on palattava työn ääreen. Ajatus tuntuu nyt vielä varsin oudolta ja pelottavaltakin, mutta toisaalta kypsään ikään ehtinyt naisihminen saa olla pelkästään kiitollinen, että vielä saa työpanoksensa antaa yhteiskunnalle ja vieläpä korvausta vastaan.

Arvoisat lukijat ja kanssakuntoilijat, olette ehkä ihmetelleet pitkää hiljaisuuttani. Olen sitä ihmetellyt itsekin. Konkreettisia syitä maan alla hissukseen lymyilyyn tavallaan on ollut, tosin on vain valintakysymys, alistunko syille vai teenko tapani mukaan täsmälleen mitä tykkään. Kunpa asia olisikin vain minusta kiinni ja koskisi vain minua. Niinpä olen antanut hieman periksi. Mutta nyt se jo saa riittää. Kiitän sydämestäni teitä, jotka olette kävijätilastojen mukaan käyneet vilkuilemassa sivuillani, olisinko jo herännyt horroksestani. Tämän enempää en voi enkä aio tilanteestani selittää, ja ehkä onkin parempi niin.

Mitä tulee kuntoiluun, olen kuin olenkin saanut itseni liikkeelle vuoden vaihteesta alkaen. Pitkät kävelylenkit, joita syksyn mittaan jotostelin pitkin kotikaupunkini katuja, ovat muuttuneet eri mittaisiksi kävely-hölkkä-lenkeiksi. Hyötyliikuntana kuljen edelleen työmatkoja ja viikonloppuisin yritän kirmata jonkinlaisia pitkiksiä. Kehonpainosta en tiedä, mutta vaatteet mahtuvat entistä paremmin ylleni ja olen jopa joutunut ostamaan uusia liian väljiksi käyneiden ryysyjen tilalle. Tätä ei taas saisi varmaan sanoa, mutta olen jopa onnistunut pysyttelemään melko terveenä. Mielialakin on nousussa. No nyt sen sanoin, ja kärsin varmaan seuraukset selkä suorana.

Kuvamateriaalia olen tuonut reissuiltani läjäpäin, ja tämän päivityksen lopuksi liitän muutaman niistä tutkittavaksi. Viime aikoina olen innostunut kuvailemaan erilaisia ötököitä, mutta ne penteleet tuppaavat olemaan kovin nopeita ja ovelia, joten mitään kovin kummoisia otoksia en ole onnistunut napsimaan. En kuitenkaan halua häiritä ötököitä turhaan enkä riistää niiden vapautta vain oman turhamaisuuteni tähden. 

Jossain viime päivityksissäni höpötin tavoitteista. Siitä, miten erään kanssajuoksijan sanoin niitä pitäisi olla. Voin tässä varmaan nyt julkistaa, että tavoitteenani on osallistua juoksutapahtumaan mahdollisesti jo tulevan syksyn aikana. Nyt tosin eletään vielä kesää. Syksy alkaa, kun aamulla on kaivettava päällystakki kaapista ja talvi alkaa, kun on pakko pitää sukkia sisällä. Jollekin tuolle välille sijoittuu kauan odotettu tapahtuma. Matkan pituus jäänee puolimaratonin ja maratonin välille. Jos pystyn pitkistelemään riittävästi, saattaa mennä kokonainenkin.

No niin, nyt sanoin tuonkin, ja kärsin varmaan seuraukset selkä suorana. 

 

 

IMG_1553%20%282%29.jpgIMG_1434%20%282%29.jpgIMG_1499.jpgIMG_1579%20%282%29.jpgIMG_1585%20%282%29.jpgIMG_1756.jpgIMG_1839%20%283%29.jpgIMG_2049%20%283%29.jpgIMG_2147.jpgIMG_2168.jpg

IMG_2488.jpgIMG_2501.jpgIMG_2448.jpg