Sade tuntui suorastaan virkistävältä, samoin tuuli. Juoksuseuran kanssa oli sovittu, että jos vettä tulee kaatamalla, emme lähde juoksemaan. Vettä ripsui sakeasti, mutta siitä huolimatta pieni joukkueemme saapui paikalle sovittuna aikana. Ei näitä tilaisuuksia tee mieli jättää käyttämättä, vaikka vähän vaatteet kastuisivat.

Kiersimme Malmin lentokentän kahteen kertaan. Välillä sateli, ja sitten taas ei. Ensimmäinen kierros juostiin aluksi rauhallisesti ja loppua kohti vauhtia kiihdyttäen, ja toinen kierros sitten ihan mukavaa matkavauhtia. Puolisentoista tuntia kului kaiken kaikkiaan, juoma- ja jutustelutaukoineen. Keskustelunaiheet vaihtelivat, kuten naisten lenkeillä ainakin. Jonkin verran puhuimme myös juoksemisesta, mutta tuntuu että näiden yhteislenkkien tarkoitus on enemmänkin harjoittaa sosiaalista kanssakäymistä kuin kerätä kilometrejä tai tehdä tehokasta vauhtitreeniä. Kuuluu osana hyvään harjoitteluun.

Malmin lentokenttä on muuten hieno näky illan hämärtyessä, kun kiitoratojen valot syttyvät. Maisemapuoli oli myös hyvin onnistunut tänään.

Nyt kun olen muutaman kerran ajellut polkupyörällä juoksupaikkaan ja takaisin olen huomannut miten tervetullutta vaihtelua pyöräily tuo harjoitteluun. Puhumattakaan uusien juoksureittien piristävästä vaikutuksesta. Nyt tuntuu oikein hyvältä juosta näitä lenkkejä vaihtelevilla alustoilla. Kahden viikon lepo ei ehkä sitten ollutkaan ihan huonoa tuuria.