Nimittäin rasva.

Tänään arvoin pitkään ja hartaasti illan kuntoilujen sisällöstä. Vaihtoehtoja oli peräti kaksi: lenkki + voimacircuit tai kuntonyrkkeily + voimacircuit. Onnetar valitsi puolestani jälkimmäisen vaihtoehdon, mutta koska olen lukuisten, ilmeisen luotettavien nettitestien tulosten mukaan altis kaiken maailman hillittömyyksille ja otan jatkuvasti muutenkin tarpeettomia riskejä, päätin olla luova ja uhmata onnettaren käskyä. Hieman saattoi olla osuutta asiaan myös sillä, että ulkona ei sillä nimenomaisella hetkellä satanut. Vedin siis tossut jalkaan ja lenkkikuteet niskaan, pakkasin reppuun vaihtopaidan, pikkupyyhkeen ja juomapullon ja lähdin hölköttelemään kohti salia.

Jalat tuntuivat tukkoisilta, kuten eilisen metsäreippailun jälkeen oli lupa odottaa. Jolkottelin Käpylän ja Kumpulan kautta Sörnäisiin ja sieltä Mäkelänkatua pitkin takaisin Käpylään ja salille. Jalat vetreytyivät lenkin aikana, mutta edelleen olo oli jähmeä. Kulutin aikaa tuohon lenkkiin tunnin ja parikymmentä minuuttia, eli vauhtia oli korkeintaan vaatimattomat 7 min/km.

Voimacircuit-sessioon kokoontui pieni ja aktiivinen joukko, joten saimme kuntopiirin pyörimään sulavasti. Liikkeet olivat kaikki tuttuja ja totuttuun tapaan rasittivat sopivasti koko kroppaa. Erityisesti jalat tykkäsivät tänään pohjehyppelyistä ja askelkyykyistä painojen kanssa sekä jumppapallon avulla tehtävästä takareisiä vahvistavasta liikkeestä. Session jälkeen oli taas kunnon hiki, joten vaihtopaita oli tarpeen. Lähdin ripeästi menemään kohti pysäkkiä, mutta bussi kaarsi perävalot iloisesti hehkuen mutkan takaa kauas edelleni ja jätti minut rannalle. Seuraavaa olisin joutunut odottamaan iät ja ajat, hikisenä ja pian arvatenkin kylmissäni, joten lähdin suosiolla köpöttelemään kohti kotia.