Töiden jälkeen otin pienet pötkötykset olohuoneen sohvalla. Olinkin niin väsynyt että oikein nukahdin puoleksi tunniksi vaikka lapset möykkäsivät korvan juuressa. Herättyäni tunsin oloni varsin sumeaksi.

Vaihdoin lenkkikamppeet ja lähdin ulos. Keskiviikko on vauhtipäivä, joten ei muuta kuin lähimetsän lenkkipolulle. Sinne päin hitaasti hölkötellessäni laadin strategian. Ensimmäinen kierros olisi lämmittelyä, ja seuraavien viiden aikana lisäisin vauhtia hissukseen ja yrittäisin juosta sekä ylä- että alamäet samaa tahtia. Tekee hyvää sekä jaloille että sykkeille. Vauhti ei saisi nousta liian kovaksi koska nyt ei olisi aikaa jäähdyttelyille, vaan koko lenkki olisi heitettävä yhtä kyytiä. Otin mukaan vain yhden pienen vesipullon koska sää ei ollut enää kovin lämmin vaan pikemminkin ihanan viileä.

Ensimmäinen kierros taittui hiljakseen, annoin sykkeen heilahdella ja jalkojen tottua menoon kaikessa rauhassa. En ottanut tarkkaa aikaa, jotain hieman alle 14 minuuttia siihen taisi kulua. Toisella kierroksella sitten ryhdistäydyin. Pistin tossua tossun eteen hiljaisessa ja tuoksuvassa metsässä gospel-musiikin pauhatessa korvissa. Vilkuilin kelloa vain lähtöpaikalle saavuttuani, ja huomasin että onnistuin tosiaan pitämään tiukkaa kierrosaikaa neljän kierroksen ajan, ne kutistuivat n. 12:sta n. 10:een minuuttiin, sekunteja en siinä hötäkässä kyennyt painamaan mieleen enkä oikeastaan edes viitsinyt.

Kuudennelle kierrokselle kääntyessäni astuin täyttä vauhtia juostessani oikealla jalallani ilmeisesti pienen kiven päälle ja jalkani muljahti vaarallisen tuntuisesti. Tunsin kovan vilhlaisun sääressä hieman polven alapuolella. Olen kuullut, että tällaisilla törttöilyillä on hankittu jopa hiusmurtumia sääriluuhun. Hidastin välittömästi, hetken päästä pysähdyin ja tutkin jalkaa. Ei siinä tuntunut enää mitään erityistä, joten jatkoin rauhallisesti matkaa. Viimeinen vauhtikierros muuttui siis jäähdyttelyksi. Harmi sinänsä, olin päässyt tosi hyvään vireeseen josta en sitten enää saanut otetta.

Tänään jalat ovat mielestäni aivan kunnossa. Minulle tuntuu sopivan tuollainen harjoitus, jossa juostaan reipasta vauhtia kumpuilevassa maastossa hiekka-alustalla. Vaihteleva rasitus tekee tosi höpöä koko kropalle noiden pitkien puuduttavien jolkotusten vastapainoksi. Sitä puolta onkin sitten taas lauantaina tiedossa oikein urakalla. Tänään ja huomenna lepäilen ja tankkailen maltillisesti.

10.5.2006

exe.time: 1.10/ n. 10,8 km