Maanantain vanhempainillan jälkeen korvien välissä kohisi siihen malliin, että vedin heti kotiin päästyä lenkkikamppeet ylle ja tossut jalkaan ja lähdin ulos. Kello oli jo niin paljon, että ajattelin vain nopeasti huitaista T0-lenkin, mutta liikkeelle päästyäni askelet vetivät niin, että päädyin pitkästä aikaa T2:n maisemiin. Viikonlopun juhlimiset eivät tuntuneet kropassa yhtään (ehkä siksi, että yökukkuminen jäi puuttumaan),  joten jolkottelin tasaisen tehokasta tahtia reitin alusta loppuun asti. Ajankulusta ei ole tietoa, koska lähtötohinassa unohdin kellon kotiin. Kukaan ei kuitenkaan vaikuttanut vihaiselta tai huolestuneelta kun palasin kotiin, vaikka aikaa oli ilmeisesti kulunut odotettua enemmän.

Tänään on vuorossa työmatkajuoksentelua. Aamulenkki sujui muuten juohevasti, paitsi että liikennevalorytmi oli lievästi sanottuna /c:stä. Värjöttelin ja hytkyttelin jalkojani minuuttikaupalla jokaikisessä isossa risteyksessä ja pienemmissäkin jouduin hetken aikaa arpomaan menisinkö jo päin punaista vaiko en. Toivottavasti iltapäivällä sujuu paremmin.