Tämän viikon treenit ovat sekavaa ja irrallista sotkua, mutta minkäs teet. Viikonlopun maratonilla väsyneet lonkat saavat helpotusta työmatkapyöräilystä, jonka kauden starttasin maanantaina taistelemalla vanhan uskollisen rukkini kerrassaan hysteerisen ruuhkan ja hulinan läpi työpaikalle. Liekö ollut jotenkin poikkeuksellinen aamu, mutta en ole pitkään aikaan kokenut niin paljon suoranaista pelkoa liikenteen vilinässä liikkuessa kuin maanantaiaamuna. Ehkä kevät on villinnyt ihmiset? Vai? Iltapäivällä hölkkäilin kotiin uutta ja aika kivaa reittiä, joka on tietenkin vain uusi kombinaatio vanhoista pätkistä, niin kuin kaikki "uusi" nykyään.
Tiistaipäivän liikunnoiksi riittävät työmatkat mennen tullen. Aamulenkki meni reipasta vauhtia, iltapäivällä otan iisimmin. Illan oheislaji jää väliin vanhempainillan takia. Huomenna juoksen aamulla ja illalla palaan polkupyörän selässä kotiin. Torstaina yritän päästä taas salille ja ehkä juoksen sinne suoraan töistä pienen mutkan kautta. Katsotaan mitä lonkat sanovat. Perjantaina mitä ilmeisimmin keskityn lauantain koitokseen puuhailemalla kaikki rästihommat jotka jäävät viikon aikana tekemättä. Ja lauantaina sitten starttaan Hiekkaharjussa elämäni ensimmäiseen kuuden tunnin juoksuun.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.