Eilisillan kotimatka vaihtui bussireissuksi kun tuli kiire kotiin ja kauppa-asioita hoitamaan. Yhtä pitkäänhän tuo työmatkani kestää julkisilla kuin lyhintä reittiä juosten, mutta  jälkeenpäin ei kulu aikaa suihkutuksiin jne (tai no, joskus kyllä tekisi mieli desinfioida itsensä päästä jalkoihin esim metromatkan jälkeen).

Ostosten jälkeen oli muuta puuhaa kotosalla siihen malliin, että olisin päässyt lähtemään lenkille vasta yhdeksän maissa, joten taivuin tekemään iltalenkin kuntopyörän selässä. Ajelin kolmisen varttia tasaisen ripeätä vauhtia, ja päätteeksi vielä venyttelin perusteellisesti ja voimailin hieman vatsalihasten osalta.

Tänään sää oli niin kaunis, että lähdin aamulla jalkapelillä liikkeelle, samoin kuin iltapäivällä. En kuitenkaan ollut töistä lähtiessäni nähnyt taivasta tarpeeksi laajasti - etelästä lähestyi pikimusta ja valtavan suuri ukkosrintama. Sain Kaivopuistoon päästyäni vettä niskaani sekä myös pienen pieniä rakeita, jotka tuntuivat iholla hiekkapuhallukselta. Tuuli tuiversi Suomenlahden aallot vaahtopäiksi. Niitä päin puski joku satamassa pistäytynyt risteilijä, joka oli lähdössä jatkamaan matkaansa. Laiva näytti pistävän valkoiselta tummia pilviä vasten. Sadetta ei kuitenkaan kestänyt pitkään, vaan rintama painui kohti itää eikä tullut keskustan ylle lainkaan. Loppumatka taittui auringonpaisteessa ja navakkaa tuulta päin.

Oli mukava juosta pitkästä aikaa tarvitsematta kärvistellä hengityksen jne kanssa, vaan edetä huolettomana, samalla maisemia ja muuta kaduilla tapahtuvaa seuraillen. Viikon saldo on tänään jo 70 kilometriä, joten sadan kilsan viikko on täysin mahdollinen, jos vain aikaa on juoksulle.