Lyhyt raportti vain, koska kello on jo paljon.
Toivuin hammaslääkärireissusta nopeammin kuin odotin. Puudutus oli voimakas, en kotiin tultuani tuntenut nenääni enkä vasenta poskeani ja silmääni lainkaan, mutta jo illansuussa turtumus oli kokonaan hälvennyt, eikä särkyä tuntunut. Mitäpä sitten turhaan loikoilemaan, ei muuta kuin lenkille. Oli muutenkin pakko päästä ulos, olisin varmaan muuten poksahtanut jostain kohtaa. Päivän aikana sattui ja tapahtui kaikenlaista. Asioiden kelaaminen ja uudelleen kelaaminen oli välttämätöntä.
Jalat olivat lauantain maastoilun jäljiltä vielä vähän tönköt, joten lähdin matkaan ilman etukäteissuunnitelmaa. Juoksisin sen verran kuin jaksaisin, sitä vauhtia kuin hyvältä tuntuisi. Otin ylleni pitkähihaisen paidan, ensimmäistä kertaa tänä syksynä. Aluksi se oli vähän liikaa, hikoilin aika voimakkaasti jo vartin verran juostuani, mutta auringon painuttua mailleen ilma viileni niin nopeasti että olin lopulta tyytyväinen valintaani.
Hölköttelin tasaisesti kiihtyvää vauhtia T1:n, pitkästä aikaa. Olisin yhtä hyvin voinut jatkaa T2:llekin, mutta tällä viikolla aion vielä tehdä huiputus- ja kiipeilytreenejä enkä tahdo tuhlata kaikkia voimia kerralla. Palauttavaahan tämäniltaisen juoksun piti olla.
Kotiovella pysäytin kellon: 1.22. Aika hyvin, ottaen huomioon etten mielestäni mitenkään kiihdytellyt. Jalatkin tuntuvat taas ihan vetreiltä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.