Nimbukset sen kun paranevat, mutta mikähän sykettä mahtaa vaivata? No, tankki oli aika täynnä kun lähdin lenkille tuossa kahdeksan maissa. Olin lasten kanssa kiinalaisessa ravintolassa päivällisellä ja söin turhankin hyvällä halulla. Ensimmäisen sadan metrin jälkeen oli jo 140 mittarissa. Niissä lukemissa se sitten kyllä aika hyvin pysyi, nousi tosin ylämäissä 150:een. Tuuli oli suurin piirtein luoteinen, joten läksin T1:lle myötäpäivään.

Eilen oli oikein kaikkien aikojen työpäivä. Työpaikan häirikkö heitettiin ulos mahtavan riidan säestyksellä. Olin aivan shokissa vielä kotiin tultuani. Mittasin illalla huvikseni sohvalla maatessani sykkeeni ja se oli yli sata. Yö meni väähtelehtiessä. Menin nukkumaan joskus yhden maissa ja heräsin kolmelta valtavaan yskänpuuskaan hiestä likomärkänä. Olin kai unissani vetänyt jotain henkeen. Siinä vierähti tunnin verran tokeentuessa, ja seitsemältä oli herätys. Työpäivä oli tänään onneksi aika rauhallinen, mutta silti lenkille lähtiessä syke tikitti 93:a.

Olin tänään taas ostoksilla. En tavallisesti lohduta itseäni shoppailemalla koska olen aivan liian vähävarainen sentyyppisiin huvituksiin, mutta tänään törsäsin yhtä hyvällä omatunnolla kuin tiistaina tossukaupassa. Ostin juoksutrikoot ja uudet, kalliit, ohuet ja muotoillut juoksusukat. Niitähän oli heti pakko kokeilla. Vedin trikoiden alle kerraston pitkikset ja juoksutakin alle microfleecepuseron, mutta vaatetukseni oli jokseenkin riittämätön 12 asteen pakkasessa. Viimeiset kolme kilometriä vedin sitten aika kovaa sykemittaria katsomatta. Viimeisessä pitkässä ylämäessä syke nousi yli 160:n. Terapiamielessä kiihdyttely teki kyllä oikein hyvää.

No huomenna sitten puolipitkälle. Kyllä Nimbukset ovat sitten hyvät tossut. Ja ne sukat ovat taivaassa tehdyt. Varmaan enkeleillä on sellaiset jalassaan. Eivät ne muuten aina muistaisi hymyillä kuvissa.  

 

10.3.2006

exe.time: 1.31/T1

ave: 145

kcal/fat: 663/45