Wihan jälkeinen aika on sujunut palauttelun merkeissä. Yllättävän hyvin keho on toipunut. Reidet olivat jauhelihaa sunnuntaina ja vielä maanantainakin, mutta jo eilen tiistaina tuntemukset raajastossa olivat lähes normaalit. Hetken jo ehdin pelätä sittenkin tuhonneeni vasemman kantapään, mutta ne ovat molemmat palautuneet ennalleen, mikä on suuri helpotus.

Treenijaksoon kuuluvat lenkit olen tehnyt hyvin rauhalliseen tahtiin. Meno on tuntunut hyvältä uusilla lenkkitossuilla, vaikka se terävin skarppius tuntuu olevan askeleesta toistaiseksi kadoksissa. Eiköhän tuo kuitenkin löytyne, tai edes jokin korvaava ominaisuus tilalle, jos kerran entiseen ei ole enää paluuta. Jokaisella pitkiksellä tuntuu jotain jäävän reitin varrelle, siinä kuin jotain uutta näyttäisi myös lähtevän mukaan. Mutta kuka nyt haluaisi olla sama ihminen hautaan asti.

Tänään päättyy jakso lepopäivään ja ennen seuraavan jakson alkua lenkkeilen vapaamielisesti halujeni mukaan. Olen harkinnut ns. pitkän lenkin pois jättämistä tältä viikolta. Sen verran viime viikonlopun univelka tuntuu vielä olossa, että ylikierroksille joutumisen riski on olemassa. Siinäkään mielessä palauttelupainotteinen, kevyt viikko ei ole varmaan ihan huono idea. Pitkiä jolkotteluja on kuitenkin luvassa vielä ennen Joensuuta. 

Mitään järkeähän ei ole tehdä niin kovia harjoituksia, että tulevat harjoitukset joutuvat kärsimään. Otin kuitenkin tämän tietoisen riskin ja ainakin nyt näyttäisi toipuminen sujuvan koko lailla odotetusti. 

Mitä taas painonhallintaprojektiin tulee, maanantain ns. paastopäivä oli tavattoman pitkä ja raskas, vaikka suurempaa nälkää en joutunut edes kärsimään, koska ruokahalu oli tuttuun tyyliin heikonlainen. Mieliteot kohdistuivat ainoastaan herkkuihin, joita ei paastopäivänä voi eikä kannata syödä. Rahka ja raejuusto eivät tuntuneet vaikuttavan mitenkään. Unenpuute rasitti vielä tavallistakin enemmän. Päivän lenkki sujui kaikesta huolimatta varsin hyvin, hetkellisesti jopa helpotti väsymystä. Lopetin silti hullutuksen 18 tunnin jälkeen ja söin kunnon aterian, joka kohensi oloa välittömästi ja pysyvästi. Olisi pitänyt suosiolla ajoittaa tuo paastopäivä tiistaille tai täksi päiväksi. Vastaisuudessa on mietittävä asiat jämptimmin raskaampien treenilenkkien jälkeen. Näistä kompasteluista huolimatta pysyn kannassani, että 5/2 on aikuiselle ihmiselle hyvä ja lempeä tapa hallita elopainoa, vaikka sattuisikin harrastamaan kestävyyskuntoilua. On vain pystyttävä joustamaan ja improvisoimaan tarpeen niin vaatiessa, puoleen sekä toiseen. Aikanaan, kun tulee ajankohtaiseksi miettiä ylläpitodieettiä, saatan kokeilla 18 tunnin paastoa.