Jihuu! Vasenkin jalkapohja on täysin kunnossa. Huomenna alkaa taas normaali harjoittelu. Aloitan ykkösviikon ohjelmalla, mutta lykkään pitkän lenkin helmikuun kotirataultran yhteyteen. Jos kaikki sujuu niin kuin pitää juoksen silloin 30 - 35 km. Enemmänkin tekisi mieli mutta taidan yrittää malttaa.
Myöntää täytyy että hetken jo pelkäsin jonkin olevan vialla jalassani. Selailin nettiä ja löysin monenlaista vaihtoehtoa vaivani nimeksi. Mutta kyse lienee ollut vain ylirasituksesta, mitään romahduksia, murtumia tai tulehduksia ei jalassani näillä näkymin ole.
Viikon tauko teki ihan hyvää. Nyt jalat ja koko keho tuntuvat levänneiltä ja voimakkailta. Perjantai-iltana tein kuminauhojen avulla muutamia lihaskuntoharjoituksia, ne vetreyttivät vielä lisää. Saisinpa jollakin tavalla ne liitetyksi ohjelmaani säännöllisesti toistuvana harjoituksena, nyt kuminauhajumppa on ollut turhan satunnaista. Ehkä keskiviikon pk-lenkkiin voisi liittää jotain sen tapaista, ja sunnuntai-ilta voisi olla toinen potentiaalinen ajankohta. On niin kauhean vaikeata löytää sopivia ajankohtia, kun nyt jo neljä kertaa viikossa pitäisi ehtiä harjoittelemaan, ja ajattelin huhtikuussa joko lisätä yhden lenkin viikkoon tai pidentää entisiä. Itämaisen tanssinkin jouduin tältä keväältä lopettamaan ajan puutteen takia. Onneksi olen aika säntillisesti pitänyt venyttelysessioitani vatsalihasharjoituksineen. Punnerrukset ovat jääneet tekemättä olkapään takia. Kuminauhajumppaan se ei reagoinut mitenkään.
Mutta huomenna taas tossut jalkaan ja menox. Tuskin maltan odottaa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.