Pakko kai jälleen kerran todeta - kenties jopa joidenkin arvoisien lukijoiden ja kanssajuoksijoiden lieväksi harmiksi - että olenpa iloinen, kun helteet jäivät tällä erää taakse (mutta palaavat epäilyksettä sääennusteen mukaan takaisin minä hetkenä hyvänsä ja joka tapauksessa pian). Mutta eipä säästä ole syytä kiistellä, jokaiselle riittää suosikkikelejä rakkaassa kotimaassamme. Neljä vuodenaikaa takaavat myös sen, että monenlaisille lenkkeilyvarusteille riittää tarvetta, kun niitä kuitenkin tulee hankittua myös heräteluontoisesti varastoon. 

Yksi hyvä puoli vaihtelevissa ilmanaloissa on myös se, että tuttuakin tutummiksi käyneet lenkkeilyreitit kokevat säännöllisen uudistumisen. Olen kai jossain aiemmin väsymiseen asti kitissyt, kuinka olen kyllästynyt työmatkareitteihini. Niin olen ollutkin, ja siirtynyt kevään ja alkukesän ajaksi lähemmäs kotikontuja harjoittelemaan ja samalla nauttimaan myös noiden alueiden kaupungin keskustaa puhtaammasta ilmasta. 

Eilen kuitenkin otin aamulla lenkkikamppeet mukaan ja työpäivän jälkeen lähdin kulkemaan jalkaisin kohti kotia. Päätin testata kyllästymisen asteeni yksinkertaisella ihmiskokeella eli suuntasin kohti kaikkein lyhyintä ja eniten käyttämääni reittiä Töölönlahti-Pasila-Käpylä-koti. Jos lenkin aikana ilmaantuisi olennaisia pitkästymisen oireita, paluu Pohjois-Helsingin väylille olisi helppo toteuttaa jo saman reissun aikana ikään kuin vastalääkkeeksi. 

Radanvartta pitkin jolkotellessani en kuitenkaan huomannut mitään outoja fiiliksiä, vaan nautin kesäisestä vehreydestä, joka hieman hillitsee yleistä pölyisyyttä ja tunkkaisuutta. Puut ovat lehtien peittämät ja tämä seikka viimeistään paljastaa tienvarren pusikoiden karsimistarpeen: tiellä kulkijoiden on jatkuvasti väisteltävä tien yli kasvavia oksia, ne ovat lisäksi vaarallinen näköeste eikä kasvoihin lävähtävä vitsa edes tunnu kovin mukavalta. Keskikesä on kypsymässä täyteen kukkaansa ja tuoksut ovat sen mukaiset. Alkumetreillä Baanalla aistimukset olivat vähemmän houkuttelevat, kun tuota väylää tunneleineen on nähtävästi ryhdytty käyttämään yleisenä käymälänä, eikä virtsan lemu kaupungin suorittamasta säännöllisestä pesusta huolimatta hievahda mihinkään. 

Mutta näistä välttämättömistä pikkuriesoista huolimatta lenkki oli virkistävä, vastaantulijat näyttivät leppoisilta ja aurinkokin hymyili pilvien raoista. On hienoa joka vuosi huomata, kuinka paljon kasvillisuutta Helsingissä loppujen lopuksi on, ja kuinka se pehmentää kolkkojakin kulmia. Täytyy lujasti toivoa, että tilanne pysyy ennallaan mahdollisimman pitkään. Jos kaupunkimaisema olisi osoittautunut edelleen liian kuluneeksi minun silmissäni, olisin pienellä reittimuutoksella hetkessä päässyt ihailemaan Tuomarinkylän ja Haltialan peltomaisemia ja jokirantaa, eli päätynyt aivan toisenlaiseen ympäristöön. Tämä lienee Helsingin kokoisten kaupunkien paras puoli. 

Kuten sanottua, kesä on edennyt lähelle huipennustaan, kesäpäivänseisausta, jolloin päivänvalo ottaa viimeisen kerran selkävoiton pimeydestä tänä vuonna. Suomi hiljenee parin päivän kuluttua viettämään juhannusta, ja juhannuksen jälkeen arki jatkunee tavallista leppoisampana, kun monet työtätekevät perinteisesti aloittavat kesälomansa. Toivotankin rentouttavaa lomaa, jos se on nyt ajankohtainen, sekä hyvää ja rauhallista juhannusta teille, arvoisat lukijat ja kanssajuoksijat, vietittepä sitä missä, miten ja miksi tahansa. Kaappimaratoonari palaa blogilleen vielä ennen lomansa alkua heinäkuun alkupuolella, ja ehkä joitakin kertoja myös loman aikana, mikäli ajatukset kaipaavat harjoitusta ja sormet liikuntaa. 

Juhannuksen aika on myös sopiva hetki kiittää kaikkia blogiani seuraavia ajastanne, kannustuksestanne ja huomiostanne. Kiitos myös kaikista tykkäyksistä ja twiittauksista, joita huomaan päivitysteni tuottaneen. En ikävä kyllä ole hyvistä yrityksistä huolimatta onnistunut löytämään nappia, josta näkisin, keitä tarkkaan ottaen olisi kiittäminen, mutta liekö tuolla väliäkään, on hienoa, jos nämä raapustukseni kiinnostavat tai peräti miellyttävät ihan ketä tahansa. Toivottavasti myös innostavat harrastamaan liikuntaa.