Nähtävästi treenimäärien vähentyminen ei suoraan johda vapaa-ajan määrän kasvuun. Kaikenlaista tekemistä on siunaantunut joutilaalle ajankuluksi, mikä on tavallaan todella hyvä. Juoksuriennon alla mieli käy jo kierroksilla ja arkinen puuhastelu on hyvä tapa purkaa höyryjä ja kuljettaa ajatukset toisaalle vähäksi aikaa. Hassemaratooneilla mieli olisi levännyt tietenkin parhaiten, mutta en  lähtenyt, koska selän tilanne on ollut vielä hiukan epävarma, enkä ole halunnut tieten tahtoen kerjätä ikävyyksiä itselleni. Tuskin maratoneista pidättäytyminen mitenkään ihmeemmin vaikuttaa edes tulokseeni E24:lla, mutta on tehnyt arjen vähän helpommaksi monella tavalla.

Viime päivityksen jälkeen olen hölkännyt kaksi lenkkiä. Lauantaina matkamessuilta palattuamme olo oli nahkea ja ahdistunut väenpaljoudessa matelun jäljiltä, joten puin lenkkivaatteet ja hölköttelin Tapanilan maisemissa tunnin verran. Meno tuntui ensin hieman tahmealta, aluksi luulin tämän johtuvan kahdesta edeltäneestä juoksuttomasta päivästä, mutta kotiin päästyäni huomasin, että olin pitänyt parempaa vauhtia kuin miltä tuntui. Pakkasta oli myös ihan kohtuullisesti, sellaiset -15 astetta. Palauttelu on siis kuitenkin  tepsinyt. Maisemat olivat talvisen kauniit, ei niitä enää osaa edes kuvailla. Täytyy vain toivoa, ettei silmä turru huurteiseen maisemaan ennen kevään tuloa.

Toisen lenkin hölkkäsin eilen illalla. Läksin myöhään illalla Maunula-Paloheinä-lenkille, joka sujui niinikään varsin joutuisasti ja vaivattoman tuntuisesti. Pakkanen oli taas kiristymässä päivän jäljiltä, lähtöhetkellä oli -9 kotimittarissa, mikä ei enää tässä vaiheessa tunnu ollenkaan pahalta. Lunta sateli hiljalleen ja oli aivan tyyntä. Olisin voinut juosta vaikka koko yön. No, pian sekin onnistuu.