Liekö Helsingin ilmanlaatu entisestään huonontunut, mutta sunnuntaina ja maanantaina kurkkuni oli tosi arka ja käheä Hassen maratonin jäljiltä. Hetken jo ajattelin, että olin saanut flunssan, mutta kun mitään muita asiaankuuluvia tuntemuksia ei ilmaantunut, oli todettava kurkkukivun johtuneen joistakin muista pienistä kappaleista  kuin mikrobeista.

Päätin silti maanantaina jättää sateessa ja tuulessa lenkkeilyn väliin ja tyytyä pyöräilyretkeen olohuoneessa. Huristelin televisiota katsellen liki puolitoista tuntia kevyellä vastuksella, ja kylläpä teki hyvää Pohjoisrannan betoniparketilla jumittuneille pohkeilleni. Päätin harjoituksen perusteellisiin venytyksiin jumppakuminauhalla ja ilman.

Tiistaiaamuna jalat olivat aivan tuoreen oloiset ja kurkkukin taas eheän oloinen. Niinpä lähdin illalla lenkille. Juoksentelin tuon äskettäin "keksimäni" Toukola-Sörnäinen-Koskela-Käpylä -reitin. Aikaa kului vajaat puolitoista tuntia, yhden kävelytauon pidin ja sen vastapainoksi kiihdyttelin Mäkelänkadulla uimahallin ja Amerin välimaaston oikein hyvää vauhtia. Liikennevalojen osalta ei tällä kertaa käynyt tuuri vaan jouduin pysähtelemään usein. Samoin Koskelan raitiovaunuhallin kohdalla sain ihailla työvuoronsa päätteeksi arvokkaan hitaita käännösmanööverejä tehnyttä matalalattiavaunua. Työnsä lumoama kuljettaja ei viitsinyt tehdä tilaa kaltaiselleni, illan pimeydessä taapertaneelle, hikisenpulskealle rouvasihmiselle.