Se on työtä käskettyä sitten. Tänään lähdin lenkille heti töiden jälkeen.
Lääkärireissu tuotti toisin sanoen mieluisan tuloksen. Karusellitauti talttuu itsekseen, ja on jo suureksi osaksi talttunut, täydellistä paranemista odotellessa voin harrastaa mielin määrin liikuntaa. Tauti voi tosin uusiutua, tai pysyä poissa hetken aikaa ja palata, mutta huimausta voi lievittää "väsyttämällä", eli provosoimalla sitä, jolloin se tavallaan lopahtaa omaan mahdottomuuteensa. Aivot eivät loputtomiin hyväksy tasapainoelinten vääriä todistuksia. Näin ymmärsin lääkärin neuvot.
Mutta asiaan. Menojalat vipattivat niin että päätin käydä pitkästä aikaa tarkastamassa T2:n reitin. Sen verran tukkoinen on nenä, että mikään mäkihurjastelu ei tullut kyseeseen vielä tänään. Tukkoisuuteenkin löytyi muuten syy: sieranteni väliseinä on aika tavalla vinossa. Leikkaus saattaisi auttaa, mutta siihen sisältyy niin paljon riskejä etten edes harkitse. Onhan nenälaastarit keksitty.
Vielä yksi mielenkiintoinen seikka kävi ilmi. Lääkäri olisi voinut määrätä minulle kortisonisuihkeita, mutta ne ovat kuulemma kiellettyjä. Dopingia. Koska kuulun nykyisin urheiluseuraan, minun pitäisi hankkia seuralta kirjallinen lupa käyttää suihkeita. Sen sijaan Rinexin ja Duact, jotka ovat aiemmin olleet kiellettyjä, eivät sitä enää ole, joten niitä voisin popsia surutta. Kuten myös Zyrteciä kaikkine korvaavine tuotteineen. Uskoisikohan tuota?
Siis se lenkki. Pohje alkoi kiukutella noin kolmen vartin juoksemisen jälkeen. Tahti oli ollut alusta asti rauhallinen, joten vauhdin hidastamisesta ei ollut hyötyä. Niinpä vain lönkyttelin menemään niin rennosti kuin mahdollista. Aika ajoin pohje tuntui aivan normaalilta, mutta aika monta pientä kramppia jouduin hyvien hetkien vastapainoksi kokemaan. Oudolta tuntuu tuo pohkeen oireilu. Ehkä vaiva lähtee sillä millä on hankittu....
Taitoin tuttuakin tutumman reitin suunnillleen ajassa 1 tunti ja 42 minuuttia. Vain vähän nopeammin kuin vuosi sitten. Sykemittaria minulla ei ollut, koska en löytänyt lähettimen vyötä mistään. Vyölle lienee ollut käyttöä lasten agenttikotivideon kuvauksissa. Ja tekstiilivyön lähetin on rikki, koska se on pudotettu klinkkerilattialle. Perheellisen juoksijan elämä on tällaista.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.