Ensimmäinen määräperiodi siis päättyi kohtalaisin hyvin tuloksin ja lähes suunnitelman mukaisesti. Seuraavan oli määrä alkaa tänä aamuna, mutta viikonlopun hauskan juhlinnan jäljiltä olo oli vielä niin väsynyt, että en kerta kaikkiaan uskaltanut lähteä reilun 10 asteen pakkaseen hölkkäämään. Äkkiä talvi tuli! Ja kun ei tässä enää nuorruta...

Viikonloppuna ei perjantain runsaan 6 kilometrin saunalenkin lisäksi kertynyt juoksuja. Lauantaiaamupäivä meni esikoisen vyökoetta salilla jännätessä. Onnistuihan poika toki kokeessaan ja palkinnoksi nautittiin kotona kunnon pullakahvit. Iltapäiväksi oli ehdittävä hääkirkkoon ja sen jälkeen juhlistamaan hääparia oivallisen aterian ja iloisen tanssahtelun merkeissä aina pikkutunneille saakka. Sunnuntai sujui lepäillessä, pitkän kävelylenkin sentään saimme a-miehen kanssa tehdyksi.

Iltapäivällä hölkkäilen pienen mutkan kautta kotiin, mikäli osoittautuu, että olen osannut varata riittävästi vaatetta mukaan. Näiden pakkasten kanssa ei ole pelleilemistä, ainakaan äkkiseltään. Alkaneen 10 päivän periodin aikana on tarkoitus juosta kokoon n. 150 kilometriä, joten työmatkat lienee käytettävä tarkkaan hyödyksi. Onneksi ensi viikonloppuna ei enää ole biletystä tiedossa.