Torstain kuntonyrkkeilysessioon pääsin starttaamaan sen verran ajoissa, että pakkasin kamppeet reppuun ja hölkkäsin salille, tosin lyhintä mahdollista tietä pitkin. Alkulämmittely lähes 12 asteen pakkasessa teki kuitenkin tehtävänsä.
Ohjaajamme oli palannut sairaslomalta ja ilmoitti heti alkuun, että saisimme kärsiä, koska HÄNTÄ ei enää väsytä yhtään. Ja aloittikin saman tien oikein hyvän höykytyksen. Kroppaa heräteltiin kevyillä lyöntisarjoilla ja väliin otettiin pientä lihaskuntoilua. Harjoittelimme myös nopeita väistöjä pukemalla hanskat "puolitiehen" siltä varalta, että joku lyönti sattuisi osumaan. Pikku hiljaa tahti kiristyi, hanskat puettiin rystysiä myöten ja tehtäväksi tuli iskeä melko nopeita suoria kaverin hanskoihin. Liikettä piti myös näkyä, kunnon sparrausta eikä mitään hajamielistä kääntyilyä. Aika hyvin pääsin itsekin vireeseen ja sain kohtalaisen teräviä napautuksia aikaiseksi. Välillä käytiin lattiassa treenaamassa vatsoja ja selkää sekä punnertamassa. Treeni vaati paljon tilaa, joten valloitimme jälleen ison salin.
Edelleen minusta tuntuu hyvin vaikealta ja vastenmieliseltä lyödä toista ihmistä kohti, etenkin, kun treeniparina on minua paljon nuorempi ja kevyempirakenteisempi neitonen, joka joutuu minulle näyttämään hanskat aivan kasvojensa edessä. Hirvittää käyttää täyttä voimaa, jos ihan vain pelkkää taitamattomuuttani löisin ohi ja sattuisin iskemään toista suoraan nenään. Toisaalta tämänkin lajin harrastajien tulisi tietää mihin ovat ryhtyneet, ja eilinen parini sattui olemaan aika kokenut kamppailulajien harrastaja, mutta silti. Saisin varmaan enemmän irti harjoituksista jos pääsisin tuosta pelosta.
Hiki irtosi hyvin ja syke kohosi mukavasti. Tunnin jälkeen vaihdoin ripeästi juoksukamppeet takaisin ennen kuin kroppa jäähtyy ja hölköttelin vielä pienen mutkan kautta kotiin. Fleecekerrastolle oli käyttöä, lämpötila oli laskenut -15:een.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.