Tilauskeli oli jälleen. Ihmeen hyvä tuuri käynyt näiden kanssa, mutta mikäs siinä.

Hauskaa oli taas hölkkäillä seuroissa pitkin Pohjoisrannan tuttuja suoria ja mutkia. Ihmisiä oli taas liikkeellä runsain mitoin nauttimassa upeasta ja ajoittain jopa lämpimältä tuntuneesta kelistä. Tungokseksi asti ei väenpaljous onneksi ihan rannan tuntumassa päässyt, mutta melkoista puikkelehtimista meno oli paikka paikoin. Toisaalta, saavathan ihmiset kauniista kelistä nauttia, niin teki myös Hassen poppoo.

Aloitin rauhallisesti, ja ennen starttia totesinkin baanan kundeille, että tänään menee sitten ihan iisisti loppuun asti. Kundeja olikin klo 11:n starttiin saapunut paikalle noin kymmenkunta, mutta naisia ei tänään tainnut olla muita minun lisäkseni maratonia juoksemassa. Ehkä huominen Vantaan maraton on osallisena asiassa.

Meno tuntui kevyeltä ja vauhti heti juuri sopivalta. Hieman ennen puolimaratonin täyttymistä huomasin, että olin sittenkin mennyt ihan hyvää haipakkaa. Sitä se auringonpaiste ja hyvä meininki teettää. Puolimaratonin kohta ei taida Hassen maratonreitillä olla ihan Palloilutalon huoltopisteen kohdalla, mutta jossain viidennen kierroksen keskivaiheilla totesin, että tässähän on mahdollisuudet ihan kelpo aikaan.

En ryhtynyt kuitenkaan rynnimään tietoisesti yhtään mihinkään. Viime viikonlopun ja toissa viikonlopun juoksut ovat kuitenkin taustalla, eikä peruskuntoni tai -kestävyyteni vielä ansaitse täyttä luottamustani: tiedän yhä olevani varsin sippialtis. Niinpä yritin pitää maltin mukana, etenkin, kun seuratoveri huomautti jossain vaiheessa, että vauhtini vain kiihtyy.

Seitsemäs kierros oli tavallinen kitukierros. Sen aikana rautakuurin sekopäiseksi saattama mahavärkkini rupesi kapinoimaan. Jouduin välillä pudottamaan vauhtia aika tavalla, kun tuntui, että krampit uhkaavat. Vessaan ei ollut asiaa kuitenkaan, vaan väänteet olivat mekaanista laatua. Olin kuitenkin syönyt normaalit puurot aamulla, eli "tyhjänä pyörityksestä" ei ollut kyse.  Voi myös olla, että maratonevääksi sekoittamani Puhti rupesi häiriköimään rautakuurin ohella tai innoittamana. Kävelin sillan mäkiä 7. ja 8. kierroksen aikana, ja se tuntui helpottavan oloa mahassa niin, että kuitenkin pystyin pinkomaan kelpo vauhtia muut osuudet. 

9. kierroksella sitten meni taas sillalla kävelyksi, mutta kävelyhetken tuottaman ylimääräisen levon turvin otin kunnon loppukirin. Maaliin ehdin ajassa 4.33.xx, en taaskaan muista noita sekunteja.  Ja virallisena selityksenä mainittakoon, että olisin päässyt allekin tuon, jollei maha olisi temppuillutseliseliseliseli.

Hieno juoksu oli. Kolilla on tänään myös juostu maastoultraa, ja seuraavaksi rupeankin tutkimaan, onko sieltä jo jotain tuloksia saatavissa.