Tulipa valittua omituiset kuteet tälle päivälle. Aamusta oli poutaista ja kohtalaisen tyyntäkin, mutta koska on marraskuu, nappasin aamupöpperössä mukaani vain pitkähihaisen kerraston paidan ja tuulitakin. Siitäkin huolimatta, että säätiedotuksessa oli luvattu sadetta.

Väkeä kokoontui Hassen hölkkämaratoonin klo 11 starttiin melkeinpä ennennäkemätön määrä. Ilmoittautumiseen sai suorastaan jonottaa. Naisten sarjassa maratonilla taisi olla peräti kuusi osallistujaa jos oikein ynnäsin!

Lähdin liikkeelle toipilasasenteella. Hölkkäsin nollakierroksen sekä kolme ensimmäistä täyttä kierrosta erittäin rauhallista, ehdottomasti mukavuusalueella pysyttelevää vauhtia. Tarkoitukseni oli päättää juoksu heti, jos olossa tulisi suuria muutoksia tai kurkunpäässä alkaisi tuntua kipua tai äänenkäheyttä. Onneksi sää oli lämmin, kuulemani mukaan lämpötila käväisi jopa lähellä 10 astetta. Jätin heti ensimmäisen täyden kierroksen jälkeen tuulitakin huoltopisteelle ja taitoin loppumatkan pitkähihaisessa kerrastonpaidassa. Pipoakaan en ottanut kutreilleni. Sormikkaat olin unohtanut kotiin.

Suurin osa jengistä kiritti heti startista pitkälle edelleni. Neljännellä kierroksella olo tuntui edelleen hyvältä ja meno maistui, joten lisäsin vauhtia vähin erin. Muistaakseni silloin alkoikin sataa. Kuuroja tipahteli taivaalta säännöllisin väliajoin. Hyvä puoli oli se, että Pohjoisrannassa oli melko vähän muuta jalankulkuliikennettä. Kerrastonpaitani on ns. teknistä materiaalia, joka ei päästä vettä ulkoapäin läpi, mutta hengittää hyvin. Se tuntui pystyvän vastustamaan jopa ajoittain puuskaista pohjoistuulta. Pärjäsin erinomaisesti sen turvin.

Pikku hiljaa saavutin edelläni juosseita, ja nopeimmat saavuttivat minut. Liikennettä oli paljon, mikä loi mukavan yhteislenkkifiiliksen. Hölköttelin hyvältä tuntuvaa vauhtia eteenpäin sen ihmeemmin kelloa vilkuilematta tai muutenkaan maaliintuloa miettimättä.

Seitsemäs, eli tavanomaisesti kituliain kierros, taittui ihmeen helposti. Kahdeksannella koin joitakin ikäviä hetkiä, jalat tuntuivat kipeiltä, iski pieni kyllästyminen, ja kun havaitsin, että Zen ei ollut tallentanut Black Eyed Peasin levyä kokonaan, oli epätoivo jo vallata. Mutta kuten aina, nämä fiilikset katosivat yhtä nopeasti kuin tulivat.

Loppumatka sujui reippaasti. Taisin tehdä hyvinkin negatiivisen splitin. Viimeisillä sadoilla metreillä kiritin vielä sen verran, että yritin tavoittaa edelläni juosseen naistensarjalaisen, mutta hän ei antanut periksi kipeästä lonkastaan huolimatta, vaan ylitti maaliviivan hyvän aikaa ennen minua. Loppuaikani oli 4.42.jotain

Sauna tuntui taivaalliselta, samoin kuin kylmät jalkasuihkut. H tarjosi ystävällisesti mukillisen lämmintä glögiä maaliintulonsa jälkeen, ja siitä varmaan sainkin voimat viimeisen kierroksen kirityksiin. Hieman aristelevaa kurkkua se myös lievitti ihanasti!

Kiitokset taas kaikille asianosaisille juoksuseurasta!