"Työpaikkatapaturmassa" muljahtanut ristiselkä on vielä herkässä ja arassa tilassa, mutta vääjäämättä paranemaan päin. Ilmeisesti selvisin pelkällä lihasvammalla. Lannerangan välilevyn luiskahdus oireilisi toisella tavoin ja olisin huomattavasti kipeämpi. Kropan puolustusmekanismit lienevät toimineet ja pelastaneet minut pahimmalta, eli parin lihassäikeen menetyksellä säästettiin tärkeämpiä osia. Olen lääkinnyt särkyä (ja todennäköistä tulehdusta) ibuprofeenilla ja voltarenilla. Nyt pystyn kävelemään jo lähes normaalisti. Heti istumasta noustua olo on jäykkä, mutta selkä vertyy nopeasti.

Tanskaan lähtö on joka tapauksessa edessä, vaikkei vaiva paranisikaan ajoissa. Lähden huonoimmassa tapauksessa mukaan huoltajaksi, ja siihen puuhaan taivun myös mikäli joudun jättämään retken kesken. Maailmanlopun fiiliksiään ei tietenkään saisi sanoa ääneen, mutta olen liian realisti voidakseni vain tuudittautua suureen voitonriemuun kun tosiasiat kipunoivat silmissä.

Juoksuaskeleita en ole ottanut. Mieli tekisi kokeilla viikonloppuna, mutta muut kiireet saattavat estää sen. Ehkä alkuviikosta teen pienen koehölkän.

Lisää päivityksiä on tulossa näillä näkymin vasta Bornholmin jälkeen. Toivotan vielä menestyksellisiä valmistautumisia kaikille reissutovereille sekä voimia, menestystä ja lujaa taistelumieltä kaikille teille, jotka tulevana viikonloppuna kisoissa ahkeroitte. Olen hengessä mukana!