Talviloma on pyörähtänyt käyntiin. Useimmille loma merkitsee väliaikaista arkisista puuhista, työstä, opiskelusta tai harrastuksista luopumista. Minulle ainakin tämä talviloma suo kaivatun tilaisuuden omistautua rakkaille harrastuksilleni eli kirjoittamiselle ja liikunnalle. Mutta ei yhtä aikaa.

Olen ottanut tavoitteekseni edetä kirjoittajaopinnoissani hyvän matkaa alkaneen viikon aikana. Alkuvuoden kuluessa olen haalinut vaivoin kasaan johdantokurssin kirjallisen materiaalin sekä kaiken muun opiskelun ohessa onnistunut kahlaamaan läpi kaksi seitsemästä kirjasta, jotka opiskeluohjeissa on mainittu. Todennäköisesti pärjään asianomaisissa oppimistehtävissä, tai ainakin pääsen niissä alkuun, jos luen viisi näistä ehdotetuista kirjoista. Tiedossa on siis viikon jokaiselle päivälle runsaasti pänttäämistä. Mahdollisuuksien mukaan yritän päästä myös saattamaan oppimistehtävien kirjoitustyön edes suunnitelman asteelle. 

Tämä on mahdollista tietenkin siksi, että tällä viikolla lenkkeilen vähemmän ja kevyemmin kuin aiempina viikkoina. Keventelyyn ilmaantui aihetta, kun sain tietää päässeeni jonotuslistalta mukaan Endurance 24 h -kisaan. Olin jo hautaamassa tuon kisa-aikeen, etenkin, kun en ole kyennyt osallistumaan yhteenkään viime viikkoina järjestetyistä pääkaupunkiseudun kylämaratoneista. Nuo maratonin mittaiset lenkit kun ovat tunnetusti loistavaa harjoitusta. Mutta juuri nyt tuntuu kuitenkin siltä, että tuohon reissuun on lähdettävä. Takana on melko ehjä kesä, syksy ja talvi harjoitteluineen, ehkä se riittää. Mitä nyt pientä kremppaa siellä täällä. 

Pahin haastajani on - kuten olen syksyn Esport-reissuillani saanut havaita - niskan ja hartioiden seudun kestävyys. Kuten olen saattanut teille, arvoisat lukijat ja kanssajuoksijat, joskus jo mainita, kaularankaani on pitkien työvuosien mittaan päässyt kehittymään melkoinen määrä eriasteisia kulumia. Kivut ja säryt ovat ikävä kyllä melko kovia.

Olen alkanut myös epäillä, että jossain hartioideni alueella, vaikeasti määriteltävässä sijainnissa, on niinikään jotain menossa rikki tai kulumassa puhki. En ole perehtynyt tuon alueen anatomiaan, niin etten edes tiedä, onko siellä jotain rikki menevää tai kuluvaa niveltä tms. 

Mutta sen tiedän, että pitkillä rupeamilla koko ylävartalossani on alkanut tuntua aivan uudenlaisia kolotuksia ja puutumisia sekä toisinaan myös liikeratojen heikkoutta. Aamut ovat melkoista naksahtelua, kirskumista ja natinaa.

Esportin mondolla ruoto sivu- ja tukielimineen jauhautuu aivan eri tavalla kuin tietä pitkin jolkotellessa. Niinpä on todennäköistä, että vuorokauden aikana saan kokea kolotusten koko kirjon. Tai sitten en. Otan kisapaikalle mukaan makuualustan ja litteän tyynyn, jonka päällä voin tarpeen vaatiessa suoristaa rankani ja lepuuttaa niska/hartiaseudun lihaksia. 

Sama koskee vasenta nilkkaa, johon toisinaan iskee kuin salama infernaalinen, sävähtävä kipu, ikään kuin jotakin jäisi nivelen väliin jäkittämään. Tähän ei ole mikään hoito- tai apukeino toistaiseksi antanut pysyvää apua. Aivan viimeisimpien kolmen viikon aikana tuo ongelma on kuitenkin pysynyt enimmäkseen poissa. Ehkä se on jäänyt sille tielleen. Hyvää on myös se, että selän ja lonkan kipuilut ovat nekin toistaiseksi olleet katkolla. Niin ja jalat ovat oikeastaan pääosin kunnossa. 

Näillä edellytyksillä yritän nirskutella ja narskutella itselleni vähintään kolminumeroisen tuloksen. Toinen ensisijainen tavoite on pysyä liikkeellä koko kisan alusta loppuun asti, poislukien nuo mitä ilmeisimmin väistämättömät suoristustauot. Evääksi pakkaan perunasuikeroita ja lakuja. Muutoin pärjäilen seuran huoltopöydän antimilla. Katsotaan, paljonko matkaa lopulta kertyy.

Pysykää kanavalla, raporttia tulee heti jos ja kun jotain raportoitavaa ilmaantuu.