Saavuin ajoissa Palloilutalolle ehtiäkseni pohtia varusteet riittävän huolellisesti. Sää oli haastava: tuulinen, kylmä ja taivaalta syöksi vuoron perään räntää ja jäätävää raetta. Se tiesi koettelemusta poskien, nenän, silmien ja huulten iholle. 

En ole aikoihin käynyt Hassen tai muillakaan maratoneilla ja sen huomasi ainakin siitä, etten ollut osannut varustautua asiallisesti. Unohtuneiden kamppeiden listalle pääsivät ainakin vaihtosukat ja lämpimät hanskat. Vatvoin vaatteita hetkisen, mutta sitten päätin sopeutua tilanteeseen, tuli mitä tuli. Menin ilmoittautumaan miesten pukuhuoneeseen, missä Hassen kisatoimisto sijaitsee. Tuttuja juoksijoita olikin paikalla monenmonta. Sain välitetyksi terveiset ja vaihdettua lyhyet kuulumiset, ja lopuksi maratonneuvos Erkki Vaisto antoi minulle kappaleen vuotuista julkaisuaan Kunnon elämää. Erkki Vaisto juoksi hiljattain Vammalassa 400. maratoninsa. Palloilutalon pukuhuoneessa oli myös maratonlegenda Kalevi Saukkonen, joka niinikään Vammalassa saattoi päätökseen 1400:nnen maratoninsa. Seura oli siis varsin arvovaltaista.

Klo 11 starttiin kokoontui hyvä ja hurja joukko juoksijoita. Hyvä kokonsa, hurja luonteensa puolesta. Sää oli nimittäin entisestään vihastunut. Hasse lähetti juoksijat matkaan ja niin aloitimme 42 kilometrin mittaisen urakan. 

Tuuli kävi idän puolelta, joten se oli vastainen aina Uspenskilta palatessa. Juoksijat huikkailivat toisilleen säätä ja reittiolosuhteita koskevia havaintoja. Tavallista on, että sillalla tuulee. Toinen talvimaratoneille luonteenomainen seikka Pohjoisrannassa on ns. viistoräntä, jota ei tarvinne enemmälti selitellä. Tällä kertaa tuuli  paiskoi mukanaan neulanterävää viistoräntää, joka tahmautui silmäripsiin ja kävi pahimmillaan kolmenkin vaatekerroksen läpi. Ilman lämpötila vaihteli -2 ja nollan välillä.

Pidin vauhdin matalana ja alusta asti kävelin sillan mäet pystyäkseni jatkamaan niin pitkään kuin mahdollista. Tavoitteeni olivat hyvin vaatimattomat. Läpäisy ajasta riippumatta olisi jo ollut kyllin hyvä. Olin kuitenkin valmistautunut henkisesti myös jättämään leikin kesken, jos alkaisi tuntua liian pahalta. Tällä kunnolla ei ole syytä uhmata olosuhteita.

Startissa h ampaisi matkaan hurjaa vauhtia ja saavuttikin minut neljännellä kierroksella. Juoksimme yhdessä ja rupattelimme maailmanmenosta aina h:n viimeiselle kierrokselle, jolloin luonto kutsui minut pistäytymään pöntöllä. Toivottavasti sait vauhdista taas kiinni h, ja ehdit sinne minne pitikin. Ja toivottavasti et aivan paleltunut minun hitaassa vauhdissani. Aikaa vessareissuun tuhrautui luvattoman paljon, kun en kyennyt säätämään vaatetustani jäykin sormin kovinkaan ketterästi.

Kahdeksannen kierroksen puolivälissä matka alkoi painaa - hyvin raskaasti ja hyvin yllättäen, kuten usein voi käydä, etenkin, jos on treenannut huonosti. Jalkoja särki (arvatenkin energiapulan takia), aloin palella ja yhtäkkiä olin myös aivan tolkuttoman janoinen. Ylitin muurin kävellen. Sain iloisia kannustuksia kanssajuoksijoilta, jotka viimeistelivät reitillä omia suorituksiaan. Kiitokset niistä!

Viimeisen kierroksen lopulla jaksoin taas juosta ja hölköttelin hiljakseen maaliin. Aika ei ollut hääppöinen, mutta en sitä jaksanut murehtia. Olin iloinen, että selvisin maaliin asti. Keskeyttäminen on joskus järkevää, mutta siitä jää aina huono mieli. 

Palloilutalon sauna oli lämmin, joten riisuuduin ja pujahdin sinne enempiä viivyttelemättä. Heitin monta kauhallista löylyä, pötkähdin ylälauteelle ja annoin höyryn elvyttää kohmeiset jäsenet.