Perusperuslenkki, vaikka piti olla vauhtilenkin vuoro. Tuntui kuitenkin siltä että tällainen palauttava oli juuri nyt tarpeen. Ei siksi, että viikonlopun menot olisivat tuntuneet kropassa tavallista enemmän, vaan siksi, etteivät rupeaisikaan tuntumaan. Suurin huolenaihe on nyt vähäinen mutta silti havaittava penikointi, jota ei pidä provosoida.
Sykkeistä ei ole hajuakaan, eikä ole väliksi. Kaipa tässä on Kaappimaratoonarikin sen verran oppinut pumppunsa ääntä kuulostelemaan ja yleisiä tytinöitänsä tunnustelemaan, ettei liialla vauhdilla itseään harjoituslenkeillä ihan ilman muuta väsytä.
Vaihteen vuoksi valitsin Keskuspuiston lenkin, kuvittelin nimittäin että viime päivien vesisateet olisivat sulattaneet jäät sen metsäisiltä tieosuuksilta, mutta ei. Onneksi jään päällä oli sen verran sohjoa ja hiekkaa, ettei tarvinnut liukastella.
Eipä tällä kertaa muuta raportoitavaa, keskiviikkona leikitään kai sitten taas vauhdeilla jollei ole hanki maassa....
Sen verran pohdin näitä tulevia viikkoja Tuusulanjärven alla, että taidan tällä viikolla painottaa vauhteja ja ensi viikolla kilsoja, tai sitten yritän löytää jonkinasteisen tasapainon näiden välille. Viimeisen pitkän teen ensi viikonloppuna, ja viimeisen keskipitkän viikkoa ennen. Sitten onkin jo aika vähentää treeniä.
exe.time: 1.36/P1
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.