Hieman väliaikatietoa ihan vain arkistointimielessä.
Viime päivityksen jälkeen on tietaipaleilla tullut liikahdelluksi vaihtelevasti. Kun kaapin nurkassa mököttäminen on alkanut käydä riittävästi hermoon, olen tuikannut tossut jalkaan ja/ tai ottanut alleni (nyttemmin uuden satulan myötä ihan siedettäväksi kulkupeliksi muuttuneen) kaksipyöräiseni ja lähtenyt ulos. Työmatkahyötyliikuntaa olen myös harrastanut aina hyvän sään aikana. Kaikki liikahtelu on ollut hyvin matalatehoista. Jokunen reissu on venähtänyt yli kaksituntiseksikin.
Sen havainnon olen ollut nyt tekevinäni, että kroppa on kestänyt koko lailla huutamatta noin neljä treeniä viikossa. Äänessä ovat olleet enimmäkseen vatsaosasto ja lihaksisto. Omituinen piirre on, että jokaisen liikuntakerran jälkeen kaikkia lihaksiani ja suuria niveliä särkee yleensä noin parin tunnin ajan riippumatta siitä, olenko pyöräillyt, kävellyt tai hölkkäillyt. Maha pysyy rauhallisena, jos pidän liikkumisessa tehot riittävän matalina. Väsyn silti edelleen tavallista nopeammin ja syvemmin, koska on ollut hankalaa saada ruokavaliota tasapainoon. Välillä tuntuu, kuin kaikki liikunnan kannalta tärkeät ruoka-aineet eivät imeytyisi tms, kun voimat loppuvat toisinaan niin pian. Kevyt sapuska toimii muuten, paitsi liikunnan yhteydessä. Tyhjällä vatsalla en voi lenkkeillä enää yhtään. Vatsa reagoi silloin ennalta-arvaamattomasti myös kuitujen määrään ja laatuun. Kipukynnyksen alapuolella olen onnistunut kuitenkin enimmäkseen pysyttelemään eikä mitään vakavia oireita ole toistaiseksi tullut. Edelleen yritän olla luottavainen, että ajan kanssa parannusta on tulossa.
Tulee tietenkin myös mieleen, että miksi sitten on liikuttava, kun kerran on niin helkatin tylsää, vaikeaa ja ikävää? No siksi.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.