Loma on tehnyt totisesti hyvää. Tämänpäiväinen testilenkki osoitti paitsi sen, että vatsa on kunnossa, lisäksi sen, että kunto on levossa tosiaan säilynyt, jollei peräti parantunut.

Lähdin töiden jälkeen ja lapset ruokittuani juoksemaan. Ajattelin kokeilla varovaisesti, josko T0 olisi riittävän lyhyt lenkki, koska olo tuntui lähtiessä edelleen huteralta ja arvoitukselliselta. Kun olin ensimmäiset viisikymmentä metriä hölkötellyt, jalat ampaisivat matkaan kuin ammukset tykin suusta. Meno tuntui keveältä ja henki kulki normaalisti vaikka nenäni on edelleen lentomatkan jäljiltä hieman tukossa. Kaikki kolotukset olivat kadonneet jaloista ja annoin itseni mennä, kuulostellen samalla vatsan seudun tuntemuksia. Ei siellä enää mitään tapahtunut. Kuuntelin Iskelmältä vetävää musiikkia ja niin vain kävi, että juoksinkin T1:n ajassa 1.15.

Eli viikonlopuksi on mitä ilmeisimmin luvassa kaksi maratonin mittaista lenkkiä.