Aamu näytti sateiselta, mutta sää selkeni puolillepäivin, eli starttiin mennessä. Päivän matka oli minulle puolimaraton, mutta maratoonareita oli saapunut paikalle kiitettävä määrä. Naisiakin oli paikalla puolenkymmentä, jos oikein laskin. Tarjolla oli myös 10 km:n matka. Puolimaratonilla juostiin ns. nollakierros, eli hieman tavallista lyhyempi kierros, ja sen päälle neljä normaalimittaista.

Reitti oli selkeä ja helposti opittavissa, ovathan nuo Merihaan ja Pohjoisrannan kulmat minulle tuttuja entuudestaan. Lähdin liikkeelle ehkä turhankin varovaisesti, koska olo oli aamulla varsin tukkoinen. Olin henkisesti valmistautunut jättämään homman kesken tarpeen vaatiessa.

Kaikki sujui kuitenkin oikein hyvin siitäkin huolimatta ettei henki tahtonut kulkea aivan normaalilla tavalla. Etenin rauhallista vauhtia toisen kierroksen loppupuolelle asti, jonka jälkeen rohkaistuin hieman kiihdyttämään. Juoksu kulki jälleen kerran Iskelmämusiikin tahdissa, onkohan siitä tullut uusi suosikkini? Päätin antaa mennä niin kuin menee. Aikaa minulla ei ollut hukattavaksi muutenkaan, koska päivä on sikäli erikoinen, että se on minun ja a-miehen 11. hääpäivä. Juhlistamme tapausta ystäväperheen kanssa, tarjolla on juhlatunnelman lisäksi blinejä erilaisin täyttein. Minulla oli siis oikeastaan kiire ruoanlaittopuuhiin.

Niinpä jolkottelin puolimaratonin maaliin ajassa 2.06.00. Ihan hyvä. Juoksin vielä Merihaasta Mäkelänrinteelle saakka, missä jouduin luovuttamaan kun oikea pohje rupesi kramppaamaan ja säteilemään kipua polveen. Bussi sattui kohdalle sopivasti, joten hyppäsin sen kyytiin. Hääpäivän lenkille tuli sitten mittaa runsaat 24 kilometriä.