Taisin mainita jossain aiemmassa valitus- ja ruikutuspäivityksessäni, että olen saanut lääkitystä pariin pikkuharmiin, jotka lienevät seurausta taannoisesta leikkausoperaatiosta - tai sitten eivät. Joka tapauksessa olen joutunut hämmästymään kyseisen tropin tehosta.
Tarkoituksella en nyt kuvaile tarkemmin, minkälaisesta harmista on kyse, enkä myöskään kerro lääkkeen nimeä. En halua luoda kenellekään vääriä käsityksiä lääkkeiden tehosta tai käyttötarkoituksista, kun ei minulla mitään asiantuntemusta niistä ole. Kyseessä ovat tavallisen ihmisen oletetut havainnot tavanomaisen lääkkeen odottamattomista (sivu)vaikutuksista. Itse vastustan kaikin tavoin lääkkeiden käyttöä normaalien, terveiden elämäntapojen korvaajana, enkä halua yllyttää ketään popsimaan pillereitä ja siten laiminlyömään itsensä säännöllisen hoitamisen ilon kautta eikä kemikaalien avustuksella. Koska kuitenkin olen vain ihminen, ja erehtyväinen, on mahdollista, että olen itse jättänyt tekemättä jotain olennaista, tai tehnyt jotain liikaa, ja siksi nyt joudun turvautumaan lääkkeeseen. Lohdullista on, että kun vaivojen aiheuttaja nyt tiedetään, voin jonkin verran omilla valinnoillani vaikuttaa niiden mahdolliseen uusiutumisriskiin.
No miksi ihmeessä sitten kirjoitan tämän? Ehkä pohtiakseni sitä, miten monipuolinen, mutkikas ja moniulotteinen ja juuri siksi niin nerokas järjestelmä ihmiskeho on, ja miten kaikki siinä järjestelmässä vaikuttaa kaikkeen. Jos lähdetään korjaamaan yhtä rikkoutunutta tai virheellistä kohtaa, voidaan samalla vaikuttaa moneen muuhunkin vahingolliseen tapahtumaketjuun. Ja ehkä myös siksi, että sitkeiden terveysongelmien kanssa kamppailevat jaksaisivat ja uskaltaisivat kokeilla epätodennäköisempiäkin ratkaisuja pulmiinsa. Tosin minun pulmani näyttävät - ainakin juuri nyt - suurelta osalta ratkenneen silkan sattuman kautta.
Olennaista on, että nuo pikkuharmit siis joko ilmaantuivat tai pahenivat merkittävästi pian leikkauksen jälkeen. Tämä voi johtua itse leikkauksesta, tai jostain muusta stressitekijästä, mahdollisia ongelman aiheuttajia voivat olla myös ruokavalio, hormonitoiminta, mekaaninen rasitus, jokin aiempi lääkehoito, vain muutamia mainitakseni. Kävin erikoislääkärillä ja laboratoriokokeissa ja harmien aiheuttaja selvisi ja minulle määrättiin sopiva lääkitys sekä tarkka aikataulu annostusta varten.
Heti ensimmäisen annoksen ottamisen jälkeen huomasin dramaattisia muutoksia.
Olen kirjoitellut täälläkin hengitystieongelmistani, jotka ovat ajoittain helpottaneet ja sitten taas pahentuneet jo vuosien ajan. Olen niitä hoitaakseni popsinut kasapäin pillereitä, käyttänyt erilaisia voiteita, suihkeita ja hoitotapoja. Minua on kuvattu ja tutkittu. Pahimmat viime talven flunssat paransi arvatenkin kevätaurinko tai joku muu antibiootteja väkevämpi voima, mutta lievä tukkoisuus, karstaisuus ja ylirasituksen tunne ovat olleet läsnä koko kevään ja kesän ajan. Olen kaiketi jo niin tottunut riesoihini, että harvemmin enää tietoisesti ajattelen niitä. Oli siis suoranainen järkytys, kun yhtäkkiä (no ei nyt ihan sekunnissa sentään, mutta yllättäen kuitenkin) havaitsin alituisen nuhantihutuksen ja räkätiputuksen loppuneen ja hengityksen sujuvan esteettömästi. Silmien kutina ja kirvely sekä ainainen lievä pöhöttyneisyyden tunne väheni hetki hetkeltä. Seuraavana päivänä ihon tavalliset ongelmakohdat olivat rauhoittuneet merkittävästi. Olen joutunut opettelemaan elämään ilman jatkuvaa köhimistä ja kurkun selvittelyä.
Toinen murheenaiheuttaja niinikään jo vuosien ajan on ollut vatsa. Ensimmäisen lääkeannoksen ottamisen jälkeen vatsan jatkuva kurina, vääntely ja kivistely, ruma turvotus sekä rasittava vessassa ravaaminen vähenivät olennaisesti. Toisen annoksen jälkeen nämä suurimmaksi osaksi loppuivat kokonaan. Tätä en aluksi voinut, enkä edes halunnut uskoa todeksi. Olen myös vatsani takia käynyt monissa tutkimuksissa ja toimenpiteissä, maannut leikkauspöydillä, suihkutellut haavoja, syönyt lääkekuureja ja väsymiseen asti kokeillut erilaisia ruokavalioita ja liikuntavaihtoehtoja. Väkisinkin mieleeni hiipi ajatus, että voiko olla, että jos olisin heti tiennyt turvautua mokomaan pilleriin, olisin säästynyt kaikelta?! Olisihan se tavallaan hienoa tulevaisuuden kannalta! Realismia kuitenkin lienee, että todennäköisesti en olisi säästynyt ihan kaikelta, mutta juuri nyt tuntuu, että moni asia olisi onnistunut paremmin ja helpommin.
Todettakoon vielä, että viimeisin muttei lainkaan vähäisin havainto on, että alkuperäiset pikkuharmit, joita varten siis lääke määrättiin, ovat myös paranemaan päin.
Jos suoraan sanon, olin vihainen. En siksi, että jotenkin pitkin hampain luopuisin kehoni vihulaisista, jotka ovat uskollisesti kulkeneet mukanani kaikki nämä vuodet. Kiitos kun kävitte, mutta vielä parempi kuin lähditte. Enpä jää kaipaamaan.
Ei. Minua suututti siksi, että tunsin itseni petetyksi.
Nythän ei ole missään tapauksessa varmaa eikä itsestäänselvää, että nauttimani lääke olisi todella aiheuttanut kaiken edellä kuvailemani. Ei ole mitään takuita siitä, että muutos olisi pysyvä tai että tilanne ei taas olosuhteiden muuttuessa pahenisi. Mutta kovasti kuitenkin siltä näyttää, että jotain vaikutusta on ollut, koska olo on näin nopeasti ja selittämättömästi kohentunut näin monella eri tavalla. On luonnollisesti myös mahdollista, että kun edes yksi riesa katoaa, potemiseen väsynyt mieli piristyy jo siitä niin paljon, että kuvittelee liikoja, suorastaan olemattomia. Ei olisi ensimmäinen kerta maailmanhistoriassa.
Mutta hei: väliäkö sillä. Nyt olo on parempi kuin kertaakaan aiemmin tänä vuonna. Ja kaiken lisäksi on kesä.
tiistai, 3. heinäkuu 2012
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.