Hyljekelluntaharjoitukset etenevät ja harjoitus tekee - jollei mestaria niin konkarin. Uskoisin, että olen eniten tällä järvellä hyljekelluntaharjoituksia suorittanut henkilö. 

Vaikka hyljekellunta on hyvää ja laadukasta kuntoilua, keho kaipaa välillä muitakin ärsykkeitä. Niinpä olen välillä pulahtanut järveen myös vesijuoksu- ja uintitreenejä varten. Vesijuoksuvyössäni on ylimääräisiä kellukkeita, joten sen kanssa voi tehdä kaikenlaisia harjoituksia ilman pelkoa uppoamisesta. Mökkimme sijaitsee pienellä niemellä, jota pääsee vesijuosten ja/tai uiden mainiosti kiertämään. 

Ikäviä seuralaisia vesijuoksu/uintiretkillä ovat erilaiset purevat ja verta imevät hyönteiset, mutta olen havainnut, että ne on helpointa pitää loitolla kapealierisen, kukkakuosisen hellehatun avulla. Lieri on alaspäin kallellaan niskan, silmien ja korvien päälle kuin paraskin potta. Jostain syystä edes muuten lähes epätoivoisen uhkarohkeat paarmat eivät uskaltaudu lentämään lierin alle.

Lähijärvemme on kohtalaisen syvä, ilmeisesti syvimmillään pohja muodostaa kymmenien metrien kanjonin. Niinpä myös erilaisia virtauksia riittää niin veden pinnalla kuin syvyyksissä, ja niitä on syytä kunnioittaa. 

Samoin on syytä kunnioittaa erään niemen kolkan kohdalla vastarannalla lomailevia naapureita. Itsekseen vedessä kelluva kukkahattu herättää heissä toisinaan ihmetystä. Juuri eilen pieni lapsiperhe oli kaikessa rauhassa uimassa järvessä, kun perheen isä kiinnitti huomion minuun. Hän lähti hitaasti kauhomaan kohti minua, mutta kun kohotin käteni tervehdykseksi, hän kääntyi takaisin perheensä luo. Kukkahattu on tarpeen myös varoittaakseni paikallisia veneilijöitä läsnäolostani. Kukkahattu on helpompi havaita vauhdin hurmassa kuin tumma päänuppi. 

Yöt ovat mökkiseudullamme olleet viime aikoina ns. trooppisia, eli lämpötila ei ole laskenut alle 20 asteen edes aamuyön pimeimpinä hetkinä. Nukkuminen on sujunut vähän niin ja näin, jos sitä hikisenä heittelehtimistä voi edes nukkumiseksi kutsua. Aamut ovat venyneet pitkiksi, kun yöllä on ollut keksittävä muuta puuhaa. 

Olenkin viihtynyt mökin nurkilla pimeän tultua. Kuiva ja lämmin yö suosii kaikenlaisten yöperhosten, hämähäkkien ja muiden mönkiäisten tarkkailua. Ne ovat sankoin joukoin liikkeellä ja hyvin aktiivisia. Perhoset ja sääsket pyrkivät kohti kuistin yövaloa, ja hämähäkit puolestaan kutovat valon piiriin verkkojaan saalistaakseen pahaa-aavistamattomia yön kulkijoita. Luonnossa on joskus julmaa. Voi tietenkin kysyä, onko yövalon polttaminen tarpeen. Meidän tapauksessamme on. Pyrimme kuitenkin sammuttamaan sen aina, jos suinkin mahdollista. 

Hämähäkkejä pidetään tehokkaina ja tunteettomina tappajina, ja sitä ne varmaan ovatkin. Minusta ne ovat myös äärimmäisen kiehtovia eläimiä. Olen tarkkaillut niitä useana kesänä ja oppinut, että ne painiskelevat aivan samojen arkisten lisääntymis- ja selviytymisongelmien parissa kuin muutkin luontokappaleet. Verkkopyydyksen rakentaminen ja ylläpito vaativat tavattoman paljon työtä ja hämähäkit kutovat rakennelmiaan väsymättömästi, koneen lailla. Kun saalis käy pyydykseen, hämähäkki rientää piilostaan nopeasti paikalle ja rauhallisin liikkein, kiirehtimättä ja ilman minkäänlaista raivoa, viileän tietoisena ylivoimastaan käärii epäonnisen saalisotuksen seittiin ja tappaa sen. Jos saalista tulee paljon, seittinyyttejä kertyy verkkoon jopa useita odottamaan seuraavaa nälkää. Toisinaan käy kuitenkin toisin: saalis osoittautuukin saalistajaa vahvemmaksi, pyristelee pakoon ja mennessään rikkoo hämähäkin vaivalla kutoman verkon. Peli on reilu, hämähäkki nielee tappionsa ja ryhtyy kärsivällisesti korjaamaan verkkoaan, tai hylkää sen ja kutoo kokonaan uuden. Ja jää ehkä sinä yönä tai päivänä vaille ateriaa. 

Olen nappaillut paljon kuvia ja tässä teille, rakkaat lukijat ja kanssakuntoilijat sekä suuresti arvostamani juoksijat, muutamia harjoitelmia heinäkuisen yön ja päivän kulkijoista.

IMG_4155.jpgIMG_4158.jpgIMG_4171.jpgIMG_4181.jpgIMG_4195.jpgIMG_4239.jpgIMG_4335.jpgIMG_4342.jpgIMG_4370.jpgIMG_4373.jpgIMG_4376%20%282%29.jpg