Pitkän lenkin ja parin lepopäivän jälkeen juokseminen tuntuu aina sujuvan niin ihanan hyvin. Johtuneeko tuo jostain hormonaalisesta syystä, tai levosta, tai pitkän lenkin jälkeisestä huolellisesta syömisestä ja juomisesta. Ehkä helppouden tunne johtuu vain siitä, että lenkki on huomattavasti lyhyempi.
No T2 oli tänään täsmälleen saman pituinen kuin aina ennenkin, mutta juoksu tuntui vaivattomalta ja matka taittui juohevasti. Jos jotain kaipaan kevään tultua niin näitä pimeitä pakkasiltoja. Taivas oli tänä iltana violetinsininen, tähdet sädehtivät kuin timantit samettityynyllä. Ei tuullut juuri lainkaan mutta ilma oli raikas, toisin kuin yleensä tyynellä pakkassäällä kaupunkialueella.
Maltoin pitää sykkeen hallinnassa melkein koko matkan, nostin vauhtia tasaisesti 3/4-matkasta loppua kohden, ja viimeisessä pitkässä ylämäessä annoin viimeistenkin lauantailenkin jälkeen jalkoihin jääneiden maitohappojen palaa.
Olin suorastaan ansainnut hieman onnistumisen tunteita tänään. Työpäivä oli kaikin tavoin hyvin raskas. Kotiin tultuani olin kuin mankelin läpi vedetty. Jo bussissa matkalla kotiin haaveilin siitä kuinka hyppään lenkkivaatteisiini, työnnän napit korviin ja nupit kaakkoon, astun ovesta ulos ja unohdan koko paskan maailman. Virallisessa Ohjelmassahan on tälle kolmannen viikon tiistaille muistaakseni merkitty lyhyempi lenkki, mutta tänään jos koskaan olisin voinut juosta vaikka aamuun asti. Onneksi en kuitenkaan juossut. Joskus vielä kokeilen jotain ex tempore -ylipitkää. Yhden kaksikymppisen juoksin syksyllä ilman ihmeempiä valmisteluja ja hetken mielijohteesta, mutta silloin olikin synkkä ja myrskyinen yö.
21.2.2006
exe.time: 1.42/T2
ave: 145
kcal/fat: 742/45
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.