Tänään helatorstaina, sääennustusten vastaisesti aurinkoisen ja lämpimän sään vallitessa, juoksin 60 päivän lenkkeilyputkeni viimeisen lenkin.
Päivä kului suurelta osin muissa puuhissa, mutta iltapäivän myöhäisinä tunteina ilmaantui sen verran vapaata aikaa, että vedin tossut jalkaan ja lähdin ulos. Tarkoitukseni oli ollut juosta minimimäärä, eli noin puolen tunnin lenkki. Kuitenkin meno tuntui niin mukavalta, että hölkkäsin lopulta tunnin verran ja nautin kesäisestä säästä ja lintujen laulusta. Kieltämättä ajatus siitä, että olen todella saanut tuon haasteeni loppuun suoritetuksi, saattoi hieman siivittää askelia. Seuraavaksi ovat kuitenkin tiedossa luvatut lepopäivät, joiden aikana toivon saavani kantapäät kuntoon.
Tiedän, että arvoisien lukijoiden ja kanssajuoksijoiden keskuudessa saattaa olla heitä, joita kiinnostaisi nähdä tämän putken kulku ja mahdolliset vaikutukset numeroin. Olen pahoillani, etten kykene sellaista tietoa tarjoamaan. Kuten aikaisemmin jo pahoittelin, en ruvennut heti alusta asti keräämään tietoa lenkkien mm. pituuksista, vauhdeista ja kestosta. Olisi se mukavaa tietää, montako kilometriä tulin kulkeneeksi.
Olisi epäilemättä myös mukava tietää vähän tarkemmin, minkälaisia muutoksia minussa itsessäni on tapahtunut.
Nyt en voi muuta kuin esittää hyvin karkeana arvionani, että kilometrejä on kertynyt varmaankin keskimäärin 60 - 80 km/viikko ja vauhdit ovat olleet jotain 7 min/km:n molemmin puolin keskimäärin. Jollakin viikolla olen arvatenkin kulkenut pidemmälle ja toisinaan olen edennyt vauhdikkaammin. Keskimäärin vauhtia on varmasti tullut lisää.
Jokunen kilo saattaa olla kadonnut olemuksesta, vaikka ruokavaliota en ole kummemmin muutellut. Ruoka on maistunut, kuten arvata saattaa, mutta olen jo vuosien ajan kontrolloinut aika tarkkaan, mitä suuhuni pistän jo terveydellisistä syistä. Valmistan suurimman osan perheen ruoasta itse, jotta tietäisin esim. minkälaista rasvaa ruoka sisältää. Painon putoamisesta tai kehon koostumuksen muutoksesta kertoo ainakin se, että juoksu on tuntunut koko ajan helpommalta. Lisäksi lenkille lähtemisen kynnys on madaltunut, mikä olikin yksi tärkeä tavoite. Eipä tuo kynnys ole koskaan kovin korkea ollutkaan. Silti en edes yritä kiistää, etteikö ihan luonnollista vaihtelua siinäkin kohdallani olisi. Aina eivät fyysinen suorituskyky ja mieliala kohtaa suotuisalla tavalla.
Sellaisenkin tärkeän havainnon luulen tehneeni, että olen oppinut ns. aktiivilevon merkityksen. Olen kuluneiden kahden kuukauden aikana kävellyt lenkit keskimäärin 1 - 2 päivänä viikossa. Tämä jo on riittänyt poistamaan monen perättäisen hölkkäilypäivän tuottaman väsymyksen oikeastaan vielä paremmin kuin täyspötkötys (jota en ole koskaan liiemmin harrastanut muutenkaan, jollei ole ollut ns. pakko).
Treenien tehon olen pitänyt enimmäkseen alhaisena ja varsinaista vauhtiharjoittelua en ole tehnyt muuta kuin loppua kohti kiihtyvien lenkkien muodossa. Toisinaan olen valinnut vähän mäkisemmän reitin ja yrittänyt rehkiä ylämäet mahdollisimman tehokkaasti. Tällä tavalla päivittäiseen jolkotukseen on tullut myös tervetullutta vaihtelua. Jalat ovat vauhtireissujen jälkeen menneet aina koko lailla jumiin, mutta kävelypäivä on taas palauttanut ne.
Mikä parasta, olen saanut olla terveenä koko ajan. Kantapäät ovat nyt arkoina, mutta jos olisin selvinnyt tästä koitoksesta täysin ilman osumia, olisin vähän pettynyt. Siitäkin huolimatta, että pyrin tietoisesti välttämään kaikenlaiset vammat, myös päähän kohdistuvat.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.