Eivät hermot kestäneet huilitaukoa vapun yli. Tänään oli niiiiiin ihana ilma että oli aivan pakko lähteä pienelle lenkille. Ilman ihanuus rajoittui tosin auringonpaisteeseen ja lämpimyyteen, laadun perusteella arvosteltuna ilma oli vähemmän ihana. Tuulenpuuskat olivat sakeana pölystä ja kaiken maailman hiukkasista mitä tästä maailmasta löytyy.

Mutta mitäpäs minä pienistä hiukkasista välitin, vaan hörppäsin vähän vettä aamupalaksi, panin tossut jalkaan ja lenkille lompsis. Vakiolenkit tökkivät tänään, joten suuntasin vaihteeksi Paloheinään aikeenani tutkia Masokistin Unelman mahdollista reittiä. Sehän on hieman yli 1,8 km:n mittainen kierros Paloheinän mäen ympäri. Reitillä korkeuseroja ei ole paria metriä enempää.

Paloheinän majalle on meiltä matkaa neljä ja puoli kilometriä. Sen löntystelin ihan hiljaista vauhtia, tunnustelin ja tarkkailin jalkojen tilaa. Oikeassa reidessä tuntui lievää jäykistelyä, joka kuitenkin lakkasi itsestään aika pian lähdön jälkeen. Matka taittui runsaassa puolessa tunnissa.

Majalle päästyäni läksin juoksemaan majasta katsoen oikealle ja mielestäni löysin kuvausta vastaavan lenkin. Kiersin sen neljä kertaa, yhteen kierrokseen meni aikaa päivän vauhdilla noin 13 minuuttia. Reitti on varsin tasainen, korkeuseroa ei ole muutamaa metriä enempää. Tie oli yllättävän hyvässä kunnossa talven jäljiltä. Tietääkseni Paloheinän ulkoiluteitä korjataan aina kevään tullen ja niille levitetään uutta hiekkaa. Elokuussa hiekka on sitten tamppautunut juuri sopivaksi juoksualustaksi. Jalkojen kanssa en ainakaan odota suuria ongelmia.

Luulisin, että sitten aikanaan, tositoimissa, vauhti on jokseenkin tämän päivän tasoa varsin pitkään. Ainakaan nopeammin ei kannata varmaan aloittaa. Jos juoksen neljä kierrosta tunnissa, se tarkoittaa kymmenessä tunnissa neljääkymmentä kierrosta. Yhteensä kierroksia mahtuu sataselle muistaakseni reilut 55, eli ainakin teoriassa minulla on mahdollisuus selviytyä matkasta noin 13 tunnissa (tauot yms mukaan lukien). Ihan tarkkoja nämä luvut eivät ole, yli jää muutaman sadan metrin rupeama, joka juostaan heti kisan aluksi.

Mikäli liikuttavat laskelmani ovat menneet peräti pieleen jotakuta matemaattisesti lahjakasta loukkaavalla tavalla, pyydän kärsivällisyyttä. Vielä joskus opettelen laskemaan kunnolla, heti kun olen juossut sata kilometriä. Otan vaikka yksityistunteja.

Ja tietenkään minulla ei ole ehdotonta aikatavoitetta, vaan valmistaudun starttiviivalta lähdettyäni juoksemaan niin monta kilometriä kuin suinkin pystyn. Jos onnistun 15 tunnin aikarajan puitteissa juoksemaan koko matkan, niin hyvä. Jos en, niin juoksen sen sitten ensi vuonna.

Mieli teki hölkötellä vielä viides kierros, mutta päätin silti lähteä paluumatkalle. Lenkille tulisi pituutta ihan riittävästi, olinhan päättänyt ottaa rauhallisesti vielä tämän viikon loppuun asti. Vatsa nykäisi varoittavasti muutaman kerran juoksun aikana muttei äitynyt pahemmin. Vauhti taisi olla sillekin diivalle sopiva.

Näissä toiveikkaissa tunnelmissa toivotan kaikille blogini lukijoille oikein railakasta, aurinkoista ja hauskaa vappua!

29.4.2006

exe.time: 1.58/n. 16,2 km