Perjantai-iltana sää oli kerrassaan upea. Ilma oli lämmin, muttei liian lämmin, vaan juuri sopiva hihattoman paidan keli. Ilta-aurinko paisteli kultaisena ja taivas oli sininen, tuuli humisi koivuissa ja linnut lauloivat. Kesä.

Suunnitelmissa oli yrittää tavoitella sopivaa maratonvauhtia. Valitsin reitiksi Haltiala-Keskuspuisto-Pirkkolan, joka on noin puolimaratonin mittainen. Koska päivä oli mennyt tietokoneen ääressä istuessa ja koivet olivat jäykän ja puutuneen tuntuiset, aloitin rauhallisesti. Verryttelin ja venyttelin hyvin ennen lähtöä.

Vantaan rannassa juoksin tuulen suuntaisesti. Tuli tunne kuin iso käsi työntäisi minua eteenpäin. Meno tuntui vaivattomalta. Jaloissa olivat Cumulukset, ja varsin keveiltä matkakengiltä ne yhä vaikuttivat. Vauhtia rupesin etsimään noin vartin hölköttelyn jälkeen. Cumulukset veivät tasaisesti ja pehmeästi.

Haltialassa kone alkoi kunnolla lämmetä. Kipittelin Niskalan arboretumin jyhkeiden puiden siimeksessä. Melkein suljin Grooven kuunnellakseni sen sijasta linnunlaulua, jota Niskalassa riittää näin alkukesästä oikein konsertiksi asti. Mutta city-ihminen tarvitsee rytmiannoksensa, joten annoin korvani täyttävien tummien sävelten huolehtia osaltaan juoksutunnelmasta.

Pidin hyvää vauhtia aina melkein Pirkkolaan asti. Erään jyrkän ylämäen jälkeen jouduin nopeasti hidastamaan kun vatsa rupesi vihoittelemaan. Ilmeisesti syynä olivat päivällä töissä syömäni kuitupitoiset sämpylät. Mietin jo niitä syödessäni että kuinkahan käy, mutta vaihtoehtoja ei ollut. En voinut olla syömättäkään. Jolkottelin hitaasti eteenpäin ja ähkin mennessäni. Väänteet muuttuivat vihloviksi mutta jonkin ajan kuluttua ne yllättäen hellittivät. Vauhtini oli hiipunut melkein kävelyvauhdiksi. Kiristin askeltiheyttä kokeeksi. Hyvin meni. Niinpä laukkasin oikein vauhdikkaasti loppumatkan kotiin.

Illalla suihkun ja syömisen jälkeen  kipu palasi ja valvoin pitkälle keskiyön tuolle puolen sohvalla kippurassa maaten. Aamulla kipu oli onneksi poissa.

2.6.2006

exe.time: 2.16/n. puolimaraton

 

Lauantaiaamuna varhain oli koulun päättäjäiset. Ne vietettiin koulun pihalla tuulessa hytisten. Kotiin tultuamme olin niin jäässä että jouduin vähän aikaa ihan oikeasti lämmittelemään ennen lenkille lähtöä. Hieman toivuttuani vaihdoin kamppeet ja menin pihalle. Alkoi välittömästi sataa. Lämpömittari näytti hädin tuskin kymmentä astetta, joten olin tyytyväinen että olin päätynyt pitkähihaiseen paitaan ja pitkiin trikoisiin. Jaloissa oli Nimbukset, koska määrä oli pitää vauhti eilistä maltillisempana.

Läksin juoksemaan perjantain lenkkiä toiseen suuntaan, eli Pirkkolaan päin. Keskuspuistossa onnistuin taas kääntymään väärästä tienristeyksestä. Ne ovat kaikki niin samanlaisia, ja koska lähestyin tavallaan väärästä suunnasta, oli vain ajan kysymys milloin menisin harhaan. En suoranaisesti hätääntynyt, mutta taisin kuitenkin hieman lisätä vauhtia tutun näköisiä seutuja etsiskellessäni. Noin puolen tunnin epätietoisuuden jälkeen yhtäkkiä putkahdin Paloheinään. Kellon mukaan olin sittenkin hukannut 15 minuutin verran tietä, eli olin etuajassa! Huokasin syvään helpotuksesta ja jatkoin hyvillä mielin Haltialaan Niskalan läpi, tosin hieman toista reittiä.

Jalat olivat raskaat perjantain juoksuista. Nimbukset tuntuivat jotenkin kömpelöiltä, vai liekö ollut yksinkertaisesti kyse siitä että olin väsynyt ja jaloilla tuntui olevan kokonaan oma tahto. Annoinkin sitten niiden viedä oman mielensä mukaan. Matka taittui rauhallisesti Vantaan rantaa pitkin kotiin asti. Rannassa tuuli kovaa ja sade tuli vaakasuoraan kasvoille. Sekin kuuluu kesään.

Toivotan onnea kaikille opiskelunsa joko kesäloman ajaksi tai kokonaan päättäneille, ja erityisesti teille, uudet  ylioppilaat!

3.6.2006

exe.time: 1.58/kilsoja? no tota varmaan ainakin 17-18