Joensuu Areena, Joensuu Areena
The whole day through
Ray’s old sweet song
Keeps Joensuu Areena on my mind

I'm say Joensuu Areena
Joensuu Areena
This song of you
Comes as sweet and clear
As moonlight through the pines

Other arms reach out to you
Other eyes smile tenderly
Still in peaceful dreams I see
The railroad leads back to you
 
Ray Charles puki sanoiksi ja säveliksi kaipuunsa kauniiseen Georgiaan, joten oli enemmän kuin helppoa lainata hänen tunteitaan soveltuvin osin.

Joensuu Night Run 12 h –tapahtumaan on kaksi viikkoa aikaa. Sysimustasta Satkusta toipuminen on alkuvaikeuksien jälkeen sujunut edelleen mallikkaasti, niin mallikkaasti, että rohkaistuin ostamaan junalipun. Varpaiden tilanne on hyvä, antibiootti tepsi ainakin niihin. Käyttämäni lääkkeen ikävät sivuvaikutukset osuivat harmi kyllä myös kohdalleni. Muutaman päivän kärsin oudosta etomisesta, ikään kuin olisi ollut vatsatauti tulossa. Kaikki ruoka puistatti, hajut busseissa, metroissa, kaupoissa aiheuttivat inhon väristyksiä ja kuumottavalla otsalla helmeili kylmä hiki. Löysin onneksi sopivan maitohappobakteerivalmisteen, joka häivytti pahimmat ällötykset varsin nopeasti. Nyt kuuri on jo päättynyt ja jalat toimintakunnossa. Maitohappobakteeria nappailen vielä ainakin pari viikkoa.

Lenkkeilyjä olen saanut näistä pienistä vastuksista huolimatta jonkin verran suoritetuksi.  Tällä ja vielä ensi viikolla yritän harrastaa myös sisäliikuntaa sen verran, että saan pidetyksi tuntuman 400 metrin radan kiertämiseen. Kuluvalla viikolla olen jo käynyt kaksi kertaa harjoittelemassa tunnelmointia. Viimeksi eilen vietin leppoisan kolmituntisen Espoossa. Testasin mahdollista kisavauhtiani, joka olisi noin 8 km/h, mikä tarkoittaa noin 3 minuutin kierroksia. Kuitenkin taukoja on pakko pitää, joten lienee turhaa suoraan odottaa tulosta 12 x 8 km. Yhteen vessataukoon kuluu jo kierroksen verran aikaa. Lisäksi vauhti saattaa loppua kohden hiipua – tai sitten ei. Muuttujia riittää joka tapauksessa. Tasaiseen ja/tai mahdollisimman aikataulutettuun etenemiseen kannattaa juuri minun kuitenkin pyrkiä. Tapoja suoriutua 12 h-ultramaratonista lienee yhtä monta kuin suoriutujia.

Tiistaina tyydyin vain parituntiseen, koska vatsa tuntui todella epävarmalta ja olo höntiltä. Havaitsin sellaisenkin asian – kun alttiutta moiseen tuntui jo muista syistä olevan – että radalla juostessani minun on pidettävä katseeni poissa ratojen välisistä viivoista, pidettävä pääni pystyssä ja tuijotettava jotakin kasvojeni tasalla olevaa. Helposti nimittäin, kun vain yrittää tyhjentää mielensä ja keskittyä pelkkään etenemiseen, ja aivan erityisesti kun väsymys alkaa vallata tilaa, tulee kiinnittäneensä katseensa johonkin yksinkertaiseen asiaan, kuten rataviivoihin.  Selvästikin viivojen tuijotus vauhdissa aiheuttaa matkapahoinvoinnin tapaista tuntemusta. Huomasin tämän jo Satkulla, kun kävellessä oli ajoittain pakkokin tuijottaa otsalampun tien pintaan heijastamaa, lievästi poukkoilevaa valopistettä, tai sitten tien valkoista reunaviivaa.  Jos nostin katsettani vain vähän ylöspäin, niin että katsoin jonnekin pimeyden ja valokeilan väliin, olo helpottui. Niskan ja kaularangan ongelmieni takia minun on muutenkin yritettävä muistaa pitää pääni kohtalaisen pystyssä, jotta välttyisin hartiajumituksilta.

Kenkävalintojen kanssa on vielä tekeminen. Näyttää siltä, että vastikään hankkimani Nimbukset eivät ratatyöskentelyyn sopisi. Oikean jalan kantapää on edelleen kipeä. En saa kantapäätä pysymään paikoillaan kengässä edes lukkonauhoituksen avulla. Neopreenituki auttaa jonkin verran. On mahdollista, että joudun ottamaan Joensuuhun kesän lenkkeilyissä kuluneet Freet, joilla pystyn etenemään joitakin tunteja, ennen kuin voin odottaa reisien menevän tukkoon ja sanovan sopimuksensa irti. Sen jälkeen on turvauduttava vaimennettuihin kenkiin. Joko joudun vielä viime hetkessä menemään uudelleen kenkäkauppaan tai sitten on vain revittävä viimeisetkin irti näistä käytössä olevista, mikä taas saattaa johtaa uusiin jalkavaivoihin. Mondo on armoton.

Ongelmia, ongelmia. Silti täytyisi yrittää pitää mielensä rauhallisena, virkeänä ja avoimena. Lainaan tähän vielä Dalai Laman viisaita sanoja, jotka sopivat tuleviin liikunnallisiin haasteisiin paremmin kuin hyvin:

”There are two kinds of happiness - the temporary pleasure derived primarily from material comfort alone and another more enduring comfort that results from the thorough transformation and development of the mind. We can see in our own lives that the latter form of happiness is superior because when our mental state is calm and happy, we can easily put up with minor pains and physical discomforts. On the other hand, when our mind is restless and upset, the most comfortable physical facilities do not make us happy.”