Koska otsikossa mainittua ominaisuutta ei itsellä ole, on lainattava heiltä, joilla on.

Oglala Lakota (Sioux) -päällikkö Luther Standing Bear (1868 - 1939) on alun perin tuonut seuraavat ajatukset julki englannin kielellä. Ne lienevät tosin alun perin syntyneet hänen äidinkielellään, jonka voisi kuvitella pysyneen hänen tunteidensa ja ajattelunsa kielenä hänen elämänsä loppuun saakka.

 

luther%20standing%20bear.jpg

Luther Standing Bear

Kuvan lähde: Wikipedia

Luther Standing Bear sai perinteisen kasvatuksen yksitoistavuotiaaksi, jonka jälkeen hänet lähetettiin koulutettavaksi Carlisle Indian Industrial Boarding School - nimiseen oppilaitokseen Pennsylvaniaan. Siellä hän oppi tuntemaan englannin kielen ja brittiläiset tavat. Hänet valittiin heimonsa päälliköksi Pennsylvaniasta palattuaan, mutta maineensa sekä loistavan ratsastus- sekä tanssitaitonsa takia hänet pian rekrytoitiin esiintymään Buffalo Billin Wild West Show'ssa sekä lukuisissa varhaisissa lännenelokuvissa. Elämänsä aikana Luther Standing Bear julkaisi useita kirjoja Lakota-kulttuurista sekä Yhdysvaltain hallinnon suhtautumisesta Lakota-kansaan

Nyt puolestani olen koettanut kääntää hänen ajatteluaan omalle äidinkielelleni ja voin vain toivoa, etten ole hävittänyt sen alkuperäisestä hengestä kaikkea olennaista. 

Toisaalta todellinen viisaus on ajatonta, eikä ole sidoksissa henkilöihin, paikkoihin tai ilmaisutapoihin, sen paremmin kuin kansoihin, valtioihin tai kulttuureihin. Nämä pohdinnat saattavat siksi kuvata häivähdyksen jostain myös meille suomalaisille tunnistettavasta ja tärkeästä, kenties asenteesta luontoon ja kanssaihmisiin. Jostain, jonka ehkä haluaisimme säilyttää. Ne saattavat myös muuttaa lukijan käsitystä "moderneista" kulttuureista - ainakin Luther Standing Bearin näkökulmasta katsottuna.

 

  • Lakotan kohteliaisuuteen eivät kuuluneet ylistäminen, imartelu ja liioitellut eleet, eivätkä hienot, komeilta kalskahtavat sanat. Yliampuvaa käytöstä pidettiin vilpillisenä, ja lakkaamatta puhuvaa röyhkeänä ja ajattelemattomana. Keskustelua ei koskaan aloitettu heti eikä kiireisellä tavalla.

 

  • Lapsille opetettiin, että todellinen kohteliaisuus tulee osoittaa tekoina eikä sanoina. Lasten ei koskaan sallittu kulkea vieraan tai vanhemman ihmisen ja tulisijan välistä, ei puhua silloin kun muut puhuvat, tai tehdä pilkkaa rampautuneesta ihmisestä tai ihmisestä, jonka ulkonäkö oli tuhoutunut. Jos lapsi ajattelemattomuuttaan yritti tehdä niin, hänen vanhempansa ojensivat häntä hiljaisella äänellä. 

 

  • Lakotan vaitiololla oli merkitys, ja suodessaan hiljaisuuden tilan ennen puheen aloittamista, hän harjoitti aitoa kohteliaisuutta ottamalla huomioon säännön "ajattele, ennen kuin puhut"... ja surun, sairauden, kuoleman ja minkä tahansa epäonnen kohdalla vaitiolo oli kunnioituksen osoitus... tämän hyvän käytöksen teeman tarkka noudattaminen oli epäilemättä syy siihen, että valkoinen mies niin väärin luonnehti Lakotan olevan tyyni. Lakotaa on moitittu tyhmäksi, välinpitämättömäksi ja tunteettomaksi. 

 

  • Emme ajatelleet suurten tasankojen, kauniina kaartuvien kukkuloiden ja tiheän kasvillisuuden keskellä mutkittelevien virtojen olevan 'villiä' maata. Luonto oli 'villiä' vain valkoiselle miehelle, ja vain hänen mielestään se oli 'villien' eläinten ja 'raakalaismaisten' kansojen 'saastuttama'. Meille luonto oli kesy. Maan antimet olivat runsaat ja Suuri Mysteeri oli ympäröinyt meidät siunauksellaan. 

 

  • Sukulaisuus kaikkien olentojen kesken, sekä maan, taivaan ja veden välillä, oli aito ja aktiivinen periaate. Eläinten ja lintujen maailmassa vallitseva veljeys suojeli Lakotaa näiden keskuudessa. Ja niin lähelle jotkut Lakotat pääsivät höyhenten peittämiä tai karvaisia ystäviään, että todellisen veljeytensä merkiksi puhuivat yhteistä kieltä näiden kanssa. 

 

  • Tämä käsitys elämästä ja sen suhteista inhimillisti Lakotaa ja auttoi Lakotaa rakastamaan kuuliaisesti. Se täytti hänen olemuksensa elämisen iloilla ja mysteereillä; se sai hänet kunnioittamaan kaikkea elävää; se soi kaikelle paikkansa olemassaolon järjestelmässä, jossa kaikki olivat yhtä tärkeitä. 

 

  • Ihon oli hyvä saada koskettaa maata, ja vanhukset riisuivat mokkasiininsa ja kävelivät paljain jaloin pyhällä maalla...vanha intiaani istuu yhä maan kamaralla eikä anna kannatella itseään korkealla, maan elämää tuottavien voimien ulottumattomissa. Hänelle maan kamaralla istuminen tai makaaminen tarkoittaa kykyä ajatella syvällisemmin tai tuntea innokkaammin. Hän näkee selvemmin kurkistaessaan elämän mysteereihin ja lähentää sukulaisuussuhdettaan ympärillään olevan elämän kanssa. 

 

  • Jokaisella asialla oli persoonallisuus, jolla oli vain erilainen muoto kuin meillä. Tieto oli synnynnäistä. Maailma oli kirjasto ja sen kirjaston kirjoja olivat kivet, lehdet, purot, ruoho, ja linnut ja eläimet, jotka laillamme jakoivat maan myrskyt ja antimet. Me opimme sen, minkä vain luonnon oppilas voi oppia, me opimme tuntemaan kauneuden kehollamme. Emme milloinkaan haukkuneet kuin koirat myrskylle, raivokkaalle tuulelle tai purevalle pakkaselle ja lumelle. Niin tehdessään ihminen vain vahvistaa omaa turhuuttaan, joten tapahtuipa mitä tahansa, me sopeuduimme, tarpeen vaatiessa yrittämällä aina vain lujemmin, mutta valittamatta. 

 

  • ...entisajan Lakota oli viisas. Hän tiesi ihmisen sydämen kovettuvan, jos se vieraantuu luonnosta. Hän tiesi, että kunnioituksen puute kaikkea elävää ja kasvavaa kohtaan johtaa pian kunnioituksen puutteeseen myös ihmisiä kohtaan. Niinpä hän piti lapsensa luonnon pehmentävässä vaikutuspiirissä. 

 

  • Minuun on survottu sivistystä... ja se ei ole rahtuakaan lisännyt rakkautta, jota tunnen totuutta, rehellisyyttä ja anteliaisuutta kohtaan.