Torstai-iltana jalat olivat yhä niin tukkoiset, että päätin sittenkin jäädä kotiin niitä hoivailemaan. Sauna teki hyvää, ja kuuma-kylmä-käsittelyt. Lisäksi ilmaantui - kuten tavallista - tuhat ja yksi pikkupuuhaa: erilaisten asioiden selvittelyä ja surffailua netistä, mailien kirjoittelua, lasten koulu- ja harrastusasioiden hoitoa jne jne jne. . Lisäksi söin runsaasti hyvää ja kunnollista ruokaa. Se jos mikä poistaa kankeuden ja ylirasituksen tunteen kropasta, uskokaa tai älkää. Pieni annos namiakaan ei tee pahaa.
Perjantaiaamuna olo oli huomattavasti parempi. Työpäivän aikana jalat saivat vielä lisää lepoa, joten illansuussa lähdimme pojan kanssa kiertämään metsälenkkiä hyvillä mielin. Tunnin juoksusessio sujui hyvin ja joutuisasti.
Lauantaina oli vuorossa ensimmäinen pitkis Kaustisen jälkeen. Aamu valkeni poutaisena ja puolipilvisenä, joten pukeuduin puolipitkiin trikoisiin ja t-paitaan. Olin suuntaamassa meren rantaan, ja arvelin, että ulapalta puhaltaisi viileä tuulonen. Vyölaukkuun pakkasin mukaan aurinkolasit, bussilipun (nykyään vakiovaruste) ja pankkikortin, jolla voisin tarpeen mukaan hankkia matkan varrelta juotavaa.
Läksin matkaan kävellen ja tunnustellen reisien tilannetta. Ensimmäinen kilometri jäi taakse vaikeuksitta, joten kiihdytin vauhdin sopivalta tuntuvaan hölkkäaskellukseen. Siinä tahdissa taittuikin loppumatka.
Sää selkeni selkenemistään. Kauppatorilla oli vilskettä, kuten aina. Turisteja näkyy riittävän, vaikka kesälomakaudet taitavat olla ohi vähän joka puolella maailmaa. Kauppatorin R-kioskilta pysähdyin ostamaan pullollisen vettä ja Olympiaterminaalissa poikkesin vessassa. Kaivopuistoon päästyäni aurinko paistoi lämpimästi, tyvenissä kohdissa jopa liian pistävästi. Lippistä en tietenkään ollut älynnyt ottaa mukaan. Hölköttelin rauhassa ja katselin merelle. Hanhia ei enää juuri näkynyt, ja muutenkin elämä rannalla oli selkeästi kääntänyt kulkunsa kohti syksyä. Jäätelökioskeilla oli vielä muutamia asiakkaita.
Matka jatkui Ruoholahden ohi Mechelininkadulle, josta koukkasin oikealle kohti Töölönlahtea. Tarkoitukseni oli juosta Uimastadionin kautta mahdollisesti bongatakseni tuttuja. Stadikan seudut olivat nimittäin triahthlonistien vallassa koko lauantaipäivän. Olin kuitenkin riittävän hölmö lähestyäkseni tapahtumapaikkoja täysin väärästä suunnasta, ja jäin liikenteenohjaajien motittamaksi Eläintarhan puolelle. Kello kävi, olin reissannut pidempään kuin piti, joten ei auttanut muu kuin kääntää tossut kohti Pasilaa ja kotia, jossa nälkäinen perhe jo odotteli paluutani.
Hyvä lenkki siitä kuitenkin tuli, pituutta runsaat 25 km ja aikaa kului... no, aika paljon. Niin kuin aina pitkiksillä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.