Esikoispoika suoriutui keltaisen vyön kokeestaan vaikeuksitta ja upealla asenteella. Oli hienoa seurata nuorten (ja aika pikkuistenkin kavereiden) enemmän tai vähemmän täsmällistä mutta sitäkin antaumuksellisempaa harjoittelua. Tärkeäksi asiaksi oli jo etukäteen mainittu, että yrittämisen halu ja kiinnostus lajia kohtaan sekä hyvä salikäytös ovat yksittäisten taekwondo-tekniikoiden täydellistä hallitsemista olennaisempia vielä tässä vaiheessa. Viesti oli mennyt sataprosenttisesti perille ja kaikki saivat vyönsä. Onnittelut koko ryhmälle!

Ilta vierähti mäkkäriaterian parissa uutta vyötä juhlistaessa sekä kauppareissuilla. Myöhemmin kotona innostuin vielä kuntopyöräilemään vajaan tunnin verran. Sen jälkeen otin jumppapallon esiin ja kuntoilin sen avulla vatsoja, selkää ja punnerruksia erilaisina versioina: hitaammalla ja nopeammalla tempolla, isommalla ja pienemmällä liikkeellä, tai kaksiosaisena liikkeenä. Treeni tuntui hyvältä kaikissa pitkissä lihaksissa.  Pinnistelin vielä lisäksi muutamia hoovereita täydennykseksi. Lopuksi tein pitkät venytykset, à 3 min. Lonkka tuntui niiden jälkeen tosi hyvältä. Hyvät puolitoista tuntia siinä vierähti.

Lonkka tuntuu edistyneen nopeasti parin viime päivän aikana, kun en ole juossut yhtään. Niinpä näyttää siltä, että otan pienen riskin ja lepuutan sitä aina Bislettiin saakka. Aikaa kisaan on vielä reilut kaksi viikkoa, joten nyt olisi jo muutenkin aika keventää treeniä huomattavasti. Kevennysvaihe on minulla täten venähtänyt pitkäksi, mutta jos treenikilsojen uhrauksesta on palkintona se, että saan kiertää kivuttomasti kehää Bislettissä, on uhraus kai sitten tehtävä.