Hellekelit väistyivät, vain palatakseen takaisin jo lähipäivinä, mikäli sääennusteet osuvat kohdalleen. 

Helteellä (miten kukakin nyt helteen ymmärtää, minulle se alkaa jo +23 asteen lämpötilasta) kuntoileminen  on jännittävästi  kaksijakoista toimintaa - se on ihanaa ja kamalaa. 
 

Lihakset pysyvät pitkilläkin lenkeillä paremmassa kunnossa ja vetreämpinä kuin kylmällä kelillä. Osasyynä tähän voi tietenkin olla myös se, että tavallisesti joudun pudottamaan lenkkivauhtejani jonkin verran. En tiedä, onko termostaattini jotenkin huonompi tai tehottomampi kuin monien muiden ihmisten, mutta hikoilen aivan valtavasti liikkuessani, melkeinpä joka säällä. Pakkasillakin on vähintään päänuppi litimärkä hiestä. Ylikuumenemisen voin lämpimällä kelillä välttää vain pitämällä etenemisvauhdin riittävän tasaisena ja hiljaisena.

Juominen on vaikeaa: kuinka juoda riittävästi (siis ei liikaa!) ja oikeanlaisia juomia. Hyvin usein olen kokenut vakavia nesteiden imeytymisongelmia maltillisesta vauhdinpidosta huolimatta. Suolat sun muut auttavat jonkin aikaa/verran, mutta epäilen, että lopullinen syy näihin alituisiin imeytymispulmiin löytyy sisuskaluistani. On huolehdittava nesteiden säännöllisestä saannista, jotta sisuskaluni eivät välillä 'unohtaisi', miten nestettä käsitellään. On vain hurjan vaikeata tietää, kuinka usein tätä herättelyä täytyy harrastaa, jotta arvon rouva Massu pysyisi tyytyväisenä. Naurakaa vaan, mutta sisuskaluillani on oma, oikukas tahtonsa.

Pukeutuminen hellekuntoilussa on mielestäni haastavaa. Vaatteiden tulisi olla tietenkin riittävän ohuita ja ihoa paljastavia, mutta kovin avonaisissa vaatteissa minua uhkaa auringossa kärähtäminen. Hikoilun takia aurinkovoiteet eivät pysy iholla. Lisäksi tulevat tietenkin useimmille tutut hiertymisongelmat. Tavallisessa lenkkeilyssä liialta auringonpaahteelta voi välttyä pysyttelemällä varjoisilla reiteillä tai lenkkeilemällä sopivina kellonaikoina. Kisatilanteissa ei reittiä voi tietenkään itse valita ja seurauksena on valtava määrä varustelua eri tilanteita varten.

Yksi vaikeimmista lenkkeilyvarusteista on päähine. Aurinkoisella hellesäällä on ihan pakko suojata pää. Lippiksiä minulla on monenlaisia, mutta vasta yksi on osoittautunut täydelliseksi hellelippikseksi, mutta joka painuu liian syvälle päähän. Tämä on kuitenkin lähinnä kosmeettinen pulma (lue: ihan hölmön näköistä). Huiveja jne olen kokeillut monin eri tavoin, mutta en oikein osaa niiden kanssa olla. Huivit tuppaavat muotoutumaan kummallisiksi tötteröiksi päähäni. Viimeisin, aika hyväksi osoittautunut päähine on vanhasta ja kuluneesta ns. buffo-kaulurista leikattu n. 7-8 cm:n levyinen pätkä, joka toimii samanaikaisesti myös hikinauhana. Buffonpätkä ei paina, ei hiosta eikä kiristä. Auringon häikäisyä se ei kuitenkaan  vähennä. En tiedä, ovatko silmäni erityisen valoherkät, mutta varsin usein saan kirkkailla keleillä ulkoilun jälkeen päänsärkyä. Tänä kesänä olen onneksi löytänyt myös lenkkikäytössä toimivat aurinkolasit.

Olin kaikista hellekonsteistani huolimatta hyvin tyytyväinen maanantaina, kun aamulla herätessäni mittari näytti hädin tuskin +15 astetta. Harmitti oikein, etten voinut erinäisten logististen ongelmien takia hölkätä töihin, mutta iltapäivällä otin sitten vähän takaisin. Jolkottelin rantareittiä viileästä tuulesta ja silmiä armahtavasta pilvisäästä nautiskellen ja tein pari pientä ylimääräistä terälehtikierrosta Kumpulassa. Kävelyretkeilimme siellä a-miehen kanssa juhannuksen aikana ja totesimme, että tuo kaupunginosa on jäänyt jostain syystä vieraaksi, vaikka on siinä lähellä.

Tänään on taas lämpimämpää ja pilvipeite ohenemaan päin. Olosuhteet ovat silti yhä erinomaiset, joten eiköhän tänään ole kahden lenkin päivä. Huomisesta alkaen elohopea kipuaa vielä vähän  korkeammalle ja lippis on syytä ottaa taas vyölaukkuun, mutta ennen viikonlopun mökkireissua yritän kipittää niin monta reissua kuin mahdollista. Lauantaina saatan päästä vuoden ensimmäiseen rekkaralliin - ja vieläpä kunnon rankkasateessa!