Aamulla herätessä olin väsyneempi kuin illalla nukkumaan mennessä, ajatus kisaan lähtemisestä tuntui tympeältä ja olin varma, että kaikki menee ihan pieleen. Oikein "hyvä" kisafiilis siis :)

Olin riisumassa ilmoittautumis- ja muiden seremonioiden jälkeen radan varressa tuulihousujani, kun huomasin O:n ja K:n lähestyvän perä perää. He nappasivat minut välittömään ja iloiseen tyyliinsä karhumaiseen tervehdyshalaukseen. Minä olin siinä housut kintuissa, mutta eipä tuo tuntunut ketään häiritsevän, ainakaan O:n ja K:n kaltaisia maailmanmiehiä. Oli tosi kiva nähdä teitä kundit ja ultrata kanssanne, toivottavasti taas pian voidaan ottaa uusiksi!

Tästä pikku tapauksesta tulin siihen aatokseen, että ehkä tuleekin ihan hyvä päivä.

Kisaan starttasi kiitettävän suuri joukko juoksijoita. Osa oli maratoonareita ja loput kuuden tunnin kokelaita. Rata on Hiekkaharjun urheilukentän juoksurata ja sillä on mittaa neljäsataa metriä. Sitä kierretään ja kiertosuuntaa vaihdetaan kaksi kertaa kuuden tunnin aikana. Lähdin O:n ja K:n juoksuseurasta nauttien mukavan tuntuista vauhtia liikkeelle. O mainitsi, että vauhti on tasan 7 min/km.

Sää vaihteli, välillä oli aurinkoa, välillä pilvet valtasivat taivaan ja pudottelivat juoksijoiden niskaan rakeita, lumihiutaleita ja vettäkin. Tuuli yltyi päivän mittaan ja lopulta kentän liput lepattivat ratketakseen. Tuuli kävi kuitenkin sellaisesta suunnasta, että tasan puolet kierroksesta oli myötäinen ja toinen puolikas vastainen. Keskimäärin siis aika hyvä.

Kisan aikana hörpin Puhtia omasta pullosta, ja välillä huoltopöydältä mukillisen vettä ja kokista. En syönyt mitään kiinteää, koska olin aamulla popsinut ison lautasellisen kaurapuuroa ja se tuntui pitävän mahan rauhallisena tällä kertaa. En joutunut edes kertaakaan käymään vessassa. Juomatauot pidin kävellen, vältin pitkiä pysähdyksiä.

Kolmen tunnin kohdalla kiihdytin vähän vauhtia. Meno tuntui tosi hyvältä koko ajan. Maratonin kohdalle kello näytti ehkä 4.36 tms. Tavoitteenihan oli kerätä tasan 50 km ja sen jälkeen joko siirtyä radalta pois tai sitten hölkötellä hissukseen sen verran kuin huvittaa. Hölköttely oli kuitenkin niin paljon kivempaa kuin radan varressa seisoskelu, ja kun sain niin hienosti kannustusta paikalle saapuneilta tutuilta ja seuratovereilta, päätin vetää samaa höökiä loppuun asti. Viimeisellä tunnilla alkoi oikeanpuoleisessa lonkassa tuntua pientä pistelyä, samankaltaista kuin viime viikonlopun jälkeen, mutta se ei muuttunut sen pahemmaksi, enkä antanut sen häiritä.  

Kun kuusi tuntia oli tullut täyteen, kajahti pysähtymiskäsky. Viimeisellä kierroksella olin ehtinyt vielä 322 metriä. Maalissa sain mitalin kaulaani, voileivän ja onnitteluja. Nappasin vielä ison mukillisen kokista. Huoltoporukka oli koko kisan ajan iloista ja kannustavaa, vaikka heillä taisi olla aika vilu siinä tuulessa. Kiitokset vielä kerran myös kaikille muille radan varresta kannustuksia minullekin huudelleille!

On selvinnyt, että chipin mittaama matkani oli 54,8 km, eli kun siihen lisätään tuo 322 m, tulokseksi tulee 55,1 km.  

Hieno kisa, hieno päivä, hienoja tuloksia. Tässä vahvistetut tulokset: 

Miehiä oli 6 h-kisassa mukana 43 kappaletta. Peräti 21 juoksijaa ylitti  60 km:n tuloksen, joista kolme juoksi yli 70 km. Miesten kisan voittaja Tero Hyppölä juoksi vain kahden kilometrin päähän 80 km:n tavoitteestaan, ja teki samalla uuden SE:n.  

Kuusi naista oli mukana 6 h -kisassa. Minä olin luonnollisesti tuloslistan viimeinen, mutta hienoa on, että kaikki naiset saivat yli 50 km:n tuloksen, ja tulokset olivat hyvin lähellä toisiaan, vain n. 5 km:n marginaalilla. Naisten kisan voittaja Teija Junninen saavutti kuin saavuttikin tarkistuksen jälkeen tuloksen 60,45. Hyvä naiset!!

Naisten maratonilla oli vain yksi osallistuja. Satu Ovaskainen juoksi upean ajan: 3.36.70. Onnittelut! Miesten maratonilla oli kolme juoksijaa, ja voittaja Mikko Kuikkaniemi juoksi maaliin ajassa 3.24.27. 

Kisa oli siis varsin hyvätasoinen, ja siinä oli ilo olla mukana. Varmasti taas jonakin vuonna osallistun, mikäli järjestäjäorganisaatiolla riittää voimia urakoida kisa kasaan. Yksi parhaista kokemistani ultrakisoista Suomessa, voisin sanoa.

Huomenna lepuutan lonkkiani, mutta ensi viikolla treenit jatkuvat taas. Toivotan leppoisaa viikonlopun jatkoa kaikille lukijoille ja kanssajuosseille.