Tänään on menossa viides juoksuton päivä perätysten. Olo on kuin toteemilla. Kaikenlaista puuhaa on onneksi riittänyt, ettei ole ihan turhanaikaiseksi kellon ja almanakan tuijotteluksi mennyt. Itse asiassa liiankin kiireistä on ollut hetkittäin, ja pari viime yötä olen taas nukkunut todella huonosti.
Viikonloppuna aion suorittaa pienen ja kevyen testijuoksun. Ibuprofeenikuuri ja kylmä-lämmin-hoidot ovat tepsineet jalkaan niin, että se on täysin kivuton ja läpäisi tänään pomppimistestinkin puhtaasti. Neopreenitukea en ole käyttänyt kuin harvakseltaan.
Vaarallisinta tässä on, että tylsistyneenä ja itseeni pettyneenä sorrun mättämään namia ja herkkuja ja kerään hetkessä takaisin kehooni kaiken sen rehevyyden, mitä olen vaivalloisesti lenkkipolkujen varrelle hikoillut ja hehkuttanut. Etenkin nyt, kun olen yrittänyt rajoittaa arkiliikuntaakin minimiin, jotta polven/pohkeen rasitus jäisi mahdollisimman pieneksi. En ole oikein koskaan uskonut tankkaukseen ennen ultria, vaan kokemukseni mukaan, jos lihomista (enkä tarkoita esim. liian treenaamisen aiheuttaman kuivumistilan korjautumisesta aiheutuvaa painonnousua tms vaan todellista läskistymistä) pääsee vähänkin tapahtumaan, ultran alkupuoli on todella raskas. En tiedä, onko tälle olemassa mitään lääketieteellisiä perusteita, mutta äkkiä kertynyt massa tuntuu rasittavan esim sydäntä enemmän kuin pidempään mukana kannettu. Raskas alkupuoli ei tarkoita, että loppupuoli olisi yhtään sitä helpompi.
Mutta turhasta hermoilusta ei ole mitään apua. Syötävä kuitenkin on, ja liiallinen itsensä tarkkailu voi johtaa edellistä vielä huonompaan tulokseen. Minun koneistoani kun ei ole suunniteltu samalla tavalla kuin Oikeiden Urheilijoiden, joiden venymiskykyä ei voi toisinaan kuin hiljaa kadehtia ja ihmetellä. Kohtalonani on ennenaikainen uupuminen, jos yritän repiä kropastani jotain sellaista mitä siellä ei yksinkertaisesti ole.
Kahden vuorokauden ultramaraton on niin pitkä reissu, että voimien jakoa on tällä kokemuksella ja tietomäärällä hyvin vaikeata suunnitella ennalta. Voin vain arvailla, perustuen aiempiin hämäriin kokemuksiin, mitä milläkin kellonlyömällä saattaa olla tekeillä kehossani ja mielessäni. Sen verran voi paljastaa Erittäin Salaisesta Vauhdinjakosuunnitelmastani, että olen ottanut vahvasti huomioon helteen mahdollisuuden. Jos lämpötila kohoaa päivällä hellelukemiin, muutun yöeläimeksi.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.