Päivän liikuntasuoritukseksi riitti kipuaminen Heinolan Harjupaviljonkiin nauttimaan lounaaksi Harjupaviljongin herkullinen vohveliannos. Tarjolla on niin suolaisia kuin makeita täytteitä kohtuullisen edulliseen hintaan. Vohvelit ovat rapeita ja suussasulavia ja niitä maistellessaan voi ihailla ympärillä levittäytyvää järvimaisemaa ja hörppiä kyytipojaksi kahvia, jota voi santsata myös toisen kupillisen. Taustalla soi viihdyttävä musiikki: 30- ja 40-lukujen jazzartisteja ja big bandeja. Harjupaviljonki täyttää tänä vuonna jo 115 vuotta, eli se on perinteikäs ja historiallinen, rentoutumiseen ja viihtymiseen alun perinkin suunniteltu paikka. Valkoiset pöytäliinat ja aidot posliiniastiat viehättävät tänä muovikalusteiden aikakautena. 

 

IMG_3849.jpg

IMG_3847.jpgIMG_3904.jpgIMG_3850.jpg

Sää vaihtelee rajusti viiden minuutin välein, joten päivän muun ohjelman suunnittelu on ollut silkkaa arpapeliä. Vaihtelu tarkoittaa tässä joko heikkoa sadetta, kohtalaista sadetta tai rankkasadetta, jota tehostaa heikko, kohtalainen tai myrskytuuli. Noin kerran tunnissa pilkahtaa aurinko sen verran, että mökkiläinen ehtii jo innostua, pukeutua metsätyö/kuntoiluvaatteisiin, käynnistää moottorisahan tai sytyttää grillin, ennen kuin maisema taas pimenee ja alkaa sataa.

Mökkiolosuhteissa viihdyn kaikenlaisen kunto- ja hyötyliikunnan lisäksi myös ruoanlaiton parissa. Käytössäni on tätä nykyä peräti kaksi pallogrilliä, kun vanhempi grilli on nk. saattohoidossa ja uudempaa nk. ajetaan sisään. Tosin on alkanut vaikuttaa siltä, että uudempi grilli häviää käyttöiässä vanhemmalle, jolla mökin väki todennäköisesti kypsentää ruokia vielä siinä vaiheessa, kun seuraajaksi tarkoitettu grilli jo päätyy puhki ruostuneena käytöstä poistettavaksi. 

Tässä vaiheessa varoitan arvoisia lukijoita ja kanssakuntoilijoita, jotka mahdollisesti suosivat kasvisruokavaliota, ja joita lihan syöminen syystä tai toisesta kammoksuttaa: seuraavaksi pohdin liharuokien valmistukseen liittyviä asioita, joihin liittyy käristyvän pekonin hajua. 

Eilen väsäsin kevyen broilerinfileaterian lisukkeeksi täytettyjä herkkusieniä. Muu mökin väki nimittäin ahkeroi metsätöissä ja heidän kalörintarpeensa on suurempi kuin minun, joka tällä kertaa lähinnä vain istuskelen ja ihmettelen, milloin en yski pakahtuakseni.

Sienten grillaaminen kaikkine vivahteineen herätti ajatuksia. 

IMG_3968.jpg

Isot, tuoreet herkkusienet voi täyttää mauste- tai valkosipulivoilla, home- tai vuohenjuustolla tai jollain muulla käypäisellä aineksella. Täyte piilotetaan pekoniviipaleen alle, joita voi nälän asteen sekä herkkusienen kokoluokan ja kokin/ateriakunnan maun mukaan kietoa sienen ympärille pari kolmekin viipaletta. Pekoni kiinnittyy paikalleen kätevästi cocktail-tikun avulla. 

Sieniä grillataan mieluiten melko kuumassa lämpötilassa pallogrillissä kannen alla noin 5 - 10 minuuttia. Itse käytän mielelläni alumiinista grillausalustaa, joka estää pekonin kärvähtämisen kiinni ritilään. Sienet voi kevyesti ruskistella suoraan hilloksella vielä lopuksi, jos niin halutaan. 

Pekoniviipaleen on oltava riittävän ohut ja pitkä, jotta se riittää sienen koko ympärysmitalta. Ohut viipale toisaalta venyy tarvittaessa. Pekoniviipale on kiedottava napakasti sienen ympärille, koska grillattaessa sienestä haihtuu vettä ja se kutistuu, jolloin liian löyhästi kyhätty rakennelma on hajoamisvaarassa.

On hieman epävarmaa, kannattaako sieniä maun takia esim. marinoida. Herkkusieni tuppaa sitkistymään ja sen kiinteä koostumus hajoamaan, ja sitä myöten suutuntuma heikkenemään, mikäli sieni joutuu olemaan pitkään marinadissa. Omien kokemusteni mukaan kätevintä on sivellä sienet juuri ennen grillausta yksinkertaisella mausteliemellä (rypsiöljy, soija, rouhittu valkosipuli ja mustapippuri) tai pelkällä öljyllä. Välttämättä ei tätäkään tarvitse tehdä. 

Tässä korostuu kypsennyslämpötilan merkitys. Grillin (tässä tapauksessa pallogrillin) lämpötila on saatava riittävän korkeaksi, jotta sienen ympärille kääritty pekoni käristyy niin nopeasti, ettei sieni ehdi haihtua alta pois. Käristyvä pekoni myös kutistuu, mikä voi pelastaa tilannetta. 

Virhe, jonka toistuvasti teen, on, että grillaan sieniä liian kauan. Herkkusieniähän voi syödä myös kypsentämättöminä, joten miksi niitä olisi ainakaan terveyssyistä paistettava pidempään, kuin mitä ne kuumentuakseen vaativat. Pekonin läsnäolo luonnollisesti muuttaa tätä tilannetta hieman, sillä pekoni on paistettava täysin kypsäksi. 

Grillatut herkkusienet on lisäksi mitä ilmeisimmin ruokalaji, joka ei odota syöjiä, vaan syöjät odottavat sitä. Jos sieniä on pidettävä lämpimänä ennen aterian alkua, ne luovuttavat runsaasti nestettä ja muuttuvat niljakkaiksi. Jos samassa astiassa on muita ruokalajeja, ne lilluvat samassa nesteessä, mikä ei välttämättä paranna muiden grilliherkkujen ulkonäköä taikka makua. Nähtävästi ne jälkikypsyvät vielä jonkin aikaa grillistä poiston jälkeen. 

Oletukseni on, että valmiin, grillatun herkkusienen täytteen on oltava raikkaan oloista vielä lautaselle päädyttyään. Tämä tarkoittaa, että täytettä on joko oltava melko paljon, sen on oltava valmistusvaiheessa jääkaappikylmää tai peräti pakastettua, tai sitten grillauksessa ei saa turhaan vitkastella eikä varmistella. Erityisesti voitäyte sulaa nopeasti, eikä sieniä voi grillissä käännellä ilman, että täyte valuu hiillokselle. Riittävän kuumassa pallogrillissä sieniä ei tarvitse käännellä, vaan pekoni kypsyy ilman hiillostusta. 

Ilmeistä on, että hyvän grilliherkun saa myös pieni- tai keskikokoisista herkkusienistä. Tällöin niistä paistuu juuri sopivan kokoisia suupaloja, jotka voi vipata kokonaisina kitaansa. Kokilta tosin vaaditaan jonkin verran kärsivällisyyttä ja näppärät sormet valmisteluvaiheessa. 

Uskon, että nämä havainnot tehtyäni, ja niitä vielä jonkin verran pohdittuani ehdin vielä jäljellä olevan loman aikana kasvaa jopa kelvolliseksi herkkusienikokiksi, mikäli mökin väki suostuu kokeilujani sietämään.